Ympäristöterveys ja ympäristön tila ja ilmastonmuutos ja terveydensuojelu ja jätevesi...ei oikein tenttiin lukeminen nappaa, joten jospa hieman pohdintaa. Koira on nyt kisoista asti istunut illat sohvan edessä ja tuijottanut tiukasti silmiin metrin päässä läähättäen. Se on saanut toimintaa normaalia enemmän ja janoaa lisää. Voi plääh ja flunssaa, joka on vellonut kisoista asti.
Mutta niihin kisoihin,
Hyvinkäällä oli kylmää kuin jäätyneessä helvetissä ja hytinää ei auttanut hillitön maasto-osuuden jännitys. Nostin TAAS suoritusnumeron yksi. Tästä alkaa tulla traditio...ei ollut yhtään hauskaa. Olisi kivointa suorittaa jossain puolivälissä. Eka ilmoittauduttiin parkkipaikalla ja käsittelin koiraa taas ihan väärin. Pitäisi vaan muistaa, että antaa sen mennä vapaalla hihnalla tarkastukseen. Nyt kiireessä nappasin sen vähän liian määrätietoisesti käsiini ja sehän oli sitä mieltä että tuomari aikoo suunnilleen nahkoa sen kun mikrosirulaite koski sen kaulaa. Ei hyvä alku, mutta onneksi ei näyttänyt jäävän mitään hampaankoloon.
HAKU
Hakuosuus siis ensimmäisenä. Ehdin lämmittää koiran hyvin ja se oli oikein innokas ja reipas. Olin ennakkoon päättänyt ohjata aika löysin rantein eli en natsita koirasta mehuja heti alkuradasta, koska en ollut varma miten hyvin koiran kunto kestää tiheää pistottamista. Päätin jopa kokeilla parit yliheitot, koska ne on onnistuneet treeneissä hyvin. Maasto oli miellyttävä kolmosen maastoksi eli oikea puoli korkeaa mäntyä loivana, nousevana rinteenä. Aika harvaa ja näkyvyys hyvä. Ilmeisesti myös hajut valui alas tehokkaasti (tai siis se tieto ettei niitä ollut...). Vasen puoli oli sitten tiheämpää ja pienipuisempaa, kuusta pääasiassa tasaisena maastona. Maalimiehet oli asetettu noin 100 metriin (takana, umppari, puinen laatikko), 200 metriin (lähipiilo, 15m keskilinjalta, maalimies kuopassa) ja 300 metriin (takana, peitetyssä kevythäkissä). Koska kaikki maalimiehet oli vasemmalla puolella radan haasteeksi nousi tehdä myös oikealle puolelle asiallisia, hyviä pistoja. Koira teki aluksi oikealle pari hyvää ja laajaa pistoa ja sen jälkeen se olikin ainakin omasta mielestään melko varma ettei siellä ole ketään ja pistoista tuli lyhyitä. Koko suorituksen ongelma oli liian lyhyet ja eteenpäin kaartavat pistot. Näistä on näköjään tullut meille ikävä tapa. Treeneissähän se kutsutaan pois ja lähetetään uudestaan jolloin se korjaa yleensä hyvin. Näin tapahtui myös kisoissa, mutta se ei poista sitä faktaa että koira tekee väärin ensin. Ei ole nättiä että ensin tehdään väärin, sitten huudetaan takaisin, sitten tehdään oikein. Ei nättiä eikä koiraa säästävää. Pitänee kehitellä korjaukseksi vähän muunlaisia treenejä kuin takaisinkutsu ja uusi lähetys. Eli maalimiehiä kohdalla, norjalaista sekametsää, ylisyviä maastoja ja ääniapuja (haamut vois olla parempia mutta ei niitä meille). Vasemmalle puolelle pistot oli parempia. Yliheitot ei ihan onnistuneet
. Pistojen huonoudesta voi ehkä syyttää myös jossain määrin niitä löysiä ranteita... kun antaa pikkusormen niin siellä se jo menee koko ranne... Ekassa rullatuonnissa tuli aviohäriö kun piti sanoa "irti" ja sanoin "tuo"! Koira vähän katsoi että mitähäh? Rullan saisi tuoda minun makuun vielä lähemmäs, mutta ei saatu tästä pyyhkeitä, joten eipä nuo tuomarit niin välitä kunhan lähelle tulee. Siitäkään ei silti lipsuta treeneissä. Näytöt nyt oli perustitoa eli loistavia. En juossut kauhean kovaa kun omaa henkeä oli ahdistanut flunssan takia jo viikonpäivät. Tuomari ilmoitti ennen suorituksia että koirien tulee ottaa maalimiehiin kontaktia. Tämän takia annoin koiran olla vähän vallaton ja se saattoi jopa vähän niinkuin karata maalimiesten luo
. Tito on aina niin korrekti ettei se nyt minua huoleta ikinä. Mutta joo, hallintaa pitää silti harjoitella jatkossakin. Toki olisin sen saanut reippaammilla käskyillä talttumaan kyllä. Kovasti se yritti tinkiä palkkaa sitä saamatta. Mutta jatkoi kuitenkin hommia. Kysyin maalimiehiltä miten lähelle piiloja tuli rullaa hakemaan ja ihan oikein oli käynyt nuuhkuttamassa ja ollut muutenkin asiallinen. Kaikenkaikkiaan radasta jäi hyvä fiilis ja koira olisi halunnut jatkaa hommia ja oli innokas ja hyväntuulinen.
Treenattavaa:
- PISTOT! Tarpeeksi syviä ja suoria (äänet, mm edessä, norjalainen, ylisyvät pistot)
- rullantuontia ei saa unohtaa (tuo käskyt, kaikenlainen tuominen kaikella, vaatiminen)
- maalimies käytös, ei saa karata... tätä ei meillä kuitenkaan voi liikaa trenata ettei koira ala ennakoida. Pieni ruotuun palautus olis ok.
ESINEET
Esineruutu oli rinteessä ja maasto sitä Titolle epämukavinta oli pohjalla risukasaa jonka yli piti koko ajan hyppiä. Olen huomannut että se menee nykyään huonoiten tuollaisessa maastossa, varmaan se ei ole saanut tarpeeksi hyvää treenausta ikävillä pohjilla ja se ehkä yhä välttää hyppimistä luonnostaan. Koira teki koko ajan hommia ja toi hyvin kaksi ekaa esinettä (takanurkasta ja etuesineen edestä). Mutta sitten kolmas ei noussutkaan ihan helpolla ja koira alkoi tympääntyä. Se halusi jopa laajentaa ruutua pois tallatulta alueelta, koska oli muka niin varma ettei esine ole siellä. Olisi pitänyt vaan pommittaa sinne missä se ei ollut kunnolla vielä käynyt, koska siellähän se vika oli. Annoin kuitenkin koiran tehdä vapaammin töitä. Pöh, tylsää... Esinetreenejä meillä tarvitaan kahdenlaisia: motivoivia koska motivaatio ei ole maailman paras eikä esineet Tion mielestä maailman ihanin asia. Toisaalta taidetaan tarvita vaikeita treenjä. Toisaalta useita esineitä (ylimäärin) mutta ennenkaikkea vaikka yhden esineen etsimistä vaikka 4 kertaiselta alueelta. Kisoissa olis paras nousta ne kaikki kolme. Esineissä tippuu suorituksen vaativuuteen nähden ikävän paljon pisteitä 
TOTTIS
Tottikseen lähdettiin suhteellisen iloisin mielin kun laskeskelin että 86 pistettä on ihan mahdollinen. Linjakaan ei ollut tiukin. Mutta toisin kävi. Otin koiran autosta niin hyvissä ajoin kuin se nyt ekana suorittajana oli mahdollista ja tein sen kanssa kaikkea kivaa kentän ulkopuolella. Ja hyvin meni, koira oli innokas. Mutta! Kun lähdimme kentälle koira hermostui tosi kovasti. Se piippasi ja hermostui toisesta koirakosta (myös erittäin innokas mali uros) liikaa. Yritin olla itse rauhallinen ja rento, mutta koira tuntui räjähtävän vieressäni. Tottis meni aivan todella huonosti eli koira piippasi, jopa haukahteli, edisti, oli löysä ja henkilöryhmässä se ei istunut kunnolla alas. Itse sähellyin niinpaljon, etten tajunnut käyttää aikaa koiran rauhoittamiseen vaan jatkoin vaan menemään melko suoraa jääviin.
Liikkestä istumisessa koira jäi ensin seisomaan (mitäs sitä onkaan hinkattu), sitten se käveli perääni pari askelta ja oli mennyt maahan. Täydellisen epävarma siis mitä siltä oli pyydetty
. Liikkeestä maahan se jäi istumaan
.Luoksetulosta eteenpäin kaikki ok. Tunne kun kääntyy ympäri ja tajuaa että sinne se ykköstulos meni ei ole kiva. Sitten tapahtui jotain ja koira rentoutui. Ehkä se teki oikein ja tajusi sen, ehkä se onnistui ja tajusi että minä rentouduin, ehkä muistin kiittää sitä tarpeeksi, ehkä se sai suurimman ahdistuksen purettua? Mutta siis koira rentoutui ja alkoi tehdä hommia omalla tasollaan ja taso nousi puutteellisesta erittäin hyvään. Seisominen olisi voinut olla nopeampi, luoksetulo erinomainen.
Tasamaan noudon kapula oli juuri sellainen inhottava, jossa on ohut ja leveä tarttumisosa ja iiiisot mollukat päissä. Se on tuollaiselle pikkusuulle paha ottaa suuhun niin että kapula on tasapainossa. Onneksi ei tippunut, koira selvästi mietti vähän miten se tarttuu kapulaan. Hyvä laukka molempiin suuntiin ja asennot suorat. Estehypyssä pieni kosketus takaisin tultaessa muttei muuta huomautettavaa. A-noudossa pyöräytti muutaman kerran kapulaa suussaan edessä ollessani. Muuten ok. Kiipeämiset oli hyviä ja sistejä. Huomattavasti vähemmän traumaattisia ohjaajalle kuin treeneissä
.
Eteenmenossa lähti hienosti eteen ja maahankäskyn jälkeen juoksi vielä eteenpäin vähän aikaa. Jäi kuitenkin kyynärpäät vähän ylös. En anatnut oistakäskyä kun ajattelin että painuu alas mutta nousikin ylös (taas epävarmuutta) kun lähdin kävelemään kohti.
Paikallaanolossa oli tarkkaavainen ja skarppi olematta minusta kuitenkaan liian hermostunut. Paukut katsahti, muttei muuten reagoinut. Ei huomauttamista.
Palautteen kuuntelu oli karsea ja koira taas hermostui kovasti. Mietin, että johtuuko hermostus malista vai tuojotettavana olemisesta vai mistä? Jonkun verran varmasti minun jännityksestä ja ampumisista. Liian kauan ollaan oltu lintukodossa oli treenattu kaksin tai kivoissa ja rentouttavissa naisporukoissa tutuilla kentillä.
Treenattavaa:
- häiriötä!! Vieraita kenttiä, vieraita (ahdistavia mielellään) pareja, tuijottamista, taputtamista, ampumisia. Kisamaisia harkkoja.
- pitäisi löytää keinoja millä rentouttaa ja rauhoittaa koira hankalassa tilanteessa. Yksi näistä on että menen kyykkyyn ja annan koiran "nöyhtätä minussa", kisoissa tämä ei vaan onnistu. Muut keinot? haukuttelu, pitkät silitykset? Joku hiton loitsu loitsemihe olis tuohon kiva saada!
- se ikuinen seuraaminen! Kun sen sais johonkin kuosiin ettei kaikki keljutus ja ahdistus alkas siitä. Se on todellakin meidän heikoin lenkki...