Blogi on ollut totaalisesti tauolla, samoin kuin treenit. Pitäisi vaihtaa tämän nimi jo kuulumisblogiksi...ja aika laiskaksi sellaiseksi :)

Kesä tuli, muutettiin ja rempattiin, päästiin naimisiin, pentu tuli taloon. Helppoa ei ole ollut pennun kanssa, pariin kertaan siitä jo on melkein tullut rukkaset. Nyt viimein (kohta 5kk) se alkaa haista nartulle Titon mielestä ja Tito on ihan huuli pyöreänä hämmästyksestä. Koko ajan se on ollut sitä mieltä, että Iines on ällöttävä ja erittäin epäilyttävä minimaalisen kokoinen mutta inhottavan jokapaikkaan tunkeva uros joka voisi palata sinne mistä tulikin. Meillä ollaan siis jouduttu turvautumaan 450km välimatkaan (Tito minulla töissä, Iines isännällä kotona), erotteluun koiraporteilla ja nyt viimein kun se löytyi kuonokoppaan, joka on ollut tosi hyvä. Kopan kanssa Tito murisee ja pentu väistää. Ilman koppaa pentu menee suden suuhun (uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja....) ja Tito on hiljaa kunnes puree. 

Iines on osoittautunut paljon kivemmaksi mitä pelkäsin (:D). Se on hyvä hermoinen, ei mitenkään ylivilkas ja osaa rauhoittua. Mikään järjenjättiläinen se ei tunnu olevan ja pikkuiset vastoinkäymiset ei paljoa hetkauta. Tämä on tietty hyvä ajatellen tulevaa mahdollista metsästysuraa mutta huono juttu näissä arjen toimissa. Pikkuisen tällä hetkellä se on arka toisten koirien kanssa, mutta tätä yritetään nyt treenata ettei ongelmia myöhemmin ilmenisi. Ollaan tehty ihan yksittäisiä verijälkiä mutta muuten elämä on tavallista pennun elämää, metsässä liikkumista ja kasvamista. Hampaat tuottaa pikkuisen tällä hetkellä ongelmia. Alaleuka on kasvanut epätahtiin yläleuan kanssa ja on liian kapea. Kovasti jännitetään mahtuuko alakulmurit tulemaan vai tarvitaanko oikomista tai muita toimenpiteitä. Purenta on parantunut koko ajan joten nähtäväksi jää. 

 Huh, blogiin pitänee lisätä pikainen merkintä treeneistä. Pikainen siksi, ettei niitä ole oikeastaan ollut. Toisaalta myös siksi ettei treenaamista ole ehtinyt oikeastaan edes suunnitella. Ostettiin Vantaalta paritalo, pitäis valmistua, muuttaa ja mennä naimisiin. Naimisiin menon suunnittelua on nyt (taas) siirretty tämän taloprojektin edeltä. Kaipa sitä kesäkuussakin kerkeää...toivottavasti. Eipähän tule tehtyä mitään liian prameaa ja suureellista ;) Uudessa talossa on menossa remppa, vanhasta pitäisi muuttaa viikko rempan aloituksen jälkeen. Kiirettä pukkaa :D

Käytiin vetäisemässä yksi erinomaisen hyvä hakutreeni tuon ekan jälkeen. 5 ukkoa teemalla "suoraa linjaa taakse - löytö - rullan tuonti - näyttö". Koska haluan treenata sitä rullan tuontia minulle asti, mutta en halua että koira alkaa oikoa rullan haussa, päätettiin kokeilla "esipalkkaa". Tätähän kokeiltiin jo viime syksynä umppareilla, kun halusin parantaa piilon tarkistusta. Nyt siis tehtiin niin, että toisella puolella normaalit maalimiehet ja toisella puolella maalimies antoi yhden namin, jonka jälkeen heittäytyi passiiviseksi. Toimi erinomaisen hyvin. S sanoi, että koira tuli, tarkisti, otti namin, tarkisti ja lähti rullan kanssa. Erinomaista! Toisella puolella ei mitään ongelmaa eli toimi ihan normaalisti. Ja tällä tavalla saatiin nyt sitten toistoja siihen rullan tuontiin. Jatkossa täytyy yhdistellä näitä kolmea (periaatteessa neljää jos täysin palkatonkin lasketaan). Rullantuonnit varmistin kaikki reippaalla "tuo" käskyllä ja ne olikin paljon parempia kuin ekalla kerralla. Lähetykset oli ihan jees, yhdellä ei löytänyt heti ekalla kerralla mutta muilla meni ok. 

Koska reisi oli hieman ärtynyt tuon tokan treenin jälkeen jätettiin seuraavat viikot suosiolla väliin. En halua nyt riskeerata koko kautta kevään treenien takia. Peruin Salon kisan. Lappeenrantaan yritetään kesäkuussa mikäli jalka on kunnossa ja ehdin ottaa parit treenit alle. Tottista on käyty ottamassa pari kertaa mutta sen kanssa pitää ehdottomasti ryhdistäytyä kunhan ollaan muutettu töihin itään. Siellä saa onneksi mennä kentälle ihan millon huvittaa, ainoo vaan että pitää rekrytoida treenikavereita että saa ampujia ja häiriötä. 

 Haku on ihanaa ... Meistä molemmista :). Eilen oli virallinen kauden aloitus. Reisi on parantunut hyvin. Tein vielä ma rankemman lenkin ja taivuttelin ja koplasin jalan läpi ja hyvä oli. Siispä päätin uskaltaa koettaa pientä treeniä extrahyvin lämmitellyllä koiralla. Koira siis mukana polkemassa aluetta ensin flexissä ja sitten irti. Noh, noin 10m flexikävelyn jälkeen sen ponkaisi n. 1,5m korkealle kivelle paikaltaan... Kylläpä silmät paloi muutenkin kun se tajusi tulleensa hakutreeneihin. Jokaisen ukon syliin hypättiin ja naamat lähes nuoltiin (ja tämä EI ole ihan jokapäiväistä tuolla koiralle vaikka maalimiehet nyt tuttuja onkin). 

Oli tarkoitus tehdä treeni, jossa parannettaisiin nyt sitä suoraan ja syvälle menoa eli kaksi kertaa taputukset ja maalimies takana kohdallaan. Ilmaisut suorapalkka - normaali (+hallintaan) - suorapalkka - normaali (+hallintaan). Lopussa extraherkku ruoka.

Ei sitten muistettu ekaa taputusta :D Lahopäät treenaa. No sillä ei ollut kovinkaan suurta merkitystä, koska koira painui suorilta piilolle. Maalimies H vaan vähän ihmetteli kun oli ollutvalmiina taputtamaan mutta sitten pitikin alkaa palkkaamaan. Tokalla taputettiin ja sinne lähti kun ohjus. Oli käynyt avonaisessa piilossa sisällä ottamassa rullan ja tuli hyvin, kunnes päätti yrittää oikoa ja kääntyi luovutukseen jo n. 5m ennen (ylläri-pylläri). Vaadin tulemaan viereen ja siitä sitten raketti tykitti näytölle. Hihnassa roikkuessani ja koiran keuliessa tajusin, että tämä on pahinta mitä voidaan reisille tehdä ja päästin irti. Hallintaan otto oli ok, mutta maalimiehen äheltäessä pikkupiilosta yritti nousta kerran. Korjasin jonka jälkeen pysyi hyvin paikallaan.

Maalimieheltä lähdettäessä havaitsin ihan hienoista konkkausta ja keskilinjalla keskeytin treenin. Odoteltiin maalimiehet pois piiloista ja syöttelivät keskilinjalla nampat. En halua nyt yhtään rasittaa reisiä liikaa. Tuo kun ei osaa tehdä hakua, varsinkiaan näyttöjä, millään tavalla hillitysti vaan aina sata lasissa niin että oravaa pienemmät lentelee). 

Treenattavaa:

- rullantuonti perille asti; pidettävä kiinni treeneissä paikasta, kotona kaikenlaista tuontia ja esineiden hakua esim Ileltä

- suoraan ja syvälle; maalimies kohdalla

- hallintaan ottoja niin että pysyisi maassa maalimiehen noustessa muttei tulisi vastaankaan kun menen piilolle (mitenköhän sen toteuttaisi? -> puolet palkkaa - hallintaan - loppupalkka?)

Nyt katsellaan tilannetta ja treenataan jos treenataan ensi viikolla. Sitten tulee pakollinen 2 vko tauko, koska olen Oulussa. Voipipa siis olla ettei treenata vielä ensi viikolla vaan annetaan reiden olla ja sitten taas paremmin jaloin 3 vko päästä.

Mutta ah, on se vaan niiiiiiiiiin kivaa :)

 Koko kevät on treenattu säännöllisesti (vaikka sitä ei harkkapäiväkirjasta uskoisi...), hakuryhmän kanssa ollaan palaveerattu ja kisakalenteria selattu. Suunnitelmat on selkeytyneet ja pieni toivonkipinä SM kisoista sytytetty. Ajatus oli että ehditään tehdä hyvin suunniteltu hakutreenien sarja, viilata tottista ja ampumisia ja ottaa parit kisat ennen kuin SM ilmo päättyy. 

Noh... koska koko koira tuntui kovimpien lumien aikaan hukkuvan hankeen normaalia enemmän ja koska se takapää nyt koko ajan on enemmän ja vähemmän minun silmään heikohko päätin käyttää Titon neurolla vuosikontrollissa. Neurologi katsoi sen läpi maanantaina ja tuli siihen tulokseen, että hänen mielestään se ei ole kipeä, mutta hän haluaa että fyssari katsoo sen läpi. Tämähän kävi meille. Ma iltana käytiin normaalia kovempi lenkki ja tiistaina sitten takaisin. Tehtiin juoksumatto, jossa tuli esille se pienen pieni epätasapaino, jonka itse näen (kiitos vaan tarkkojen silmien, välillä ne tuo ihan tarpeeksi tuskaa ja toivois silmälappuja). Vasen takajalka siis heikompi. Ennen selkäleikkausta vasen siis oli myös se oireileva. Sitten sen taivutteli läpi ortopedi. Ei suurempaa vikaa. Hän epäili lonkan alueen lihasongelmaa. Siispä fyssarin käsiteltäväksi. Fyssarin kanssa väänneltiin ja käänneltiin kunnes hä sattui ottamaan käsittelyyn issias alueen ja naps! Sieltä se tuli. Ei onneksi hammas koska koppa oli päässä mutta kipeetä teki kuitenkin. Kotihoito-ohjeiksi siis kevennetty liikunta ja jumppaus 2x pvä. Oireettomana liikunnan lisäys.  3-0 tultiin siihen tulokseen (neurologi, ortopedi, fyssari) että ei ole ongelmaa selässä. Omistaja oli erittäin huojentunut ja aurinko paistoi Viikin yllä.

2 viikkoa siis jumppaa joka on erittäin helppoa koska kun käyt lattialle hajareisin niin koira tulee itse oikein päin kyljelleen ja laittaa pään valmiiksi maahan. Että eikun jumppaamaan. Jumatsuka kun kaikki potilaat olis tuollaisia. Aluksi etureisissä selkeä rutina jumpatessa, joka kuitenkin loppui muutaman päivän jälkeen ja jumpat alkoi muutenkin helpottua.

Pääsiäinen tuli, sikahienot kelit ja tietty koiralla hihna ja valjaat kotona ja ollaan Kiteellä. No baanashan se järvellä vaikka siirtymiset tehtiin kaikki moottorikelkalla (tuon vois myydä heti vaikka Lappiin niin hienosti se istuu kelkan kyydissä). Samoin yksi metsälenkki tehtiin, jonka aikana tuli aika monta kertaa käskettyä koiraa rauhoittumaan. Keskiviikko aamuna oltiin lähdössä kotia kohti ja Ile rapsutteli kovemmalla kädellä kyljellään makaavaan koiraa (kuten niillä aina tapana on). Koira älähti OIKEAN takajalan lonkan loitonnuksesta.

Mentiin sitten fyssarille kontrolliin koska aika oli jo edellisellä kerralla varattu. Sanoin aamusta (en itse ollut lähtötohinoissa enempää tutkinut eikä se ontunut). Ja diagnoosina oikean etureiden revähdys. Voihan pääsiäismunasku! Vasen, jumpattu takajalka oli oikein hyvä ja issias kipu pois mutta nyt sitten 2 pvä täyslepo, kylmäys ja kipulääkitys tähän toiseen kinttuun. Tasan 2 v sitten se on reväyttänyt saman jalan saman alueen eli mitä luultavimmin vanha vamma.

Niin se vaan on että urheilija ei taida tervettä päivää nähdä ja tällä hetkellä ottaa päähän kun pientä oravaa. Katotaan miten pitkä ongelma tästä saadaan. Parhaimmillaan ollaan taas iskussa 2vko päästä, pahimmillaan ei pariin kuukauteen - puoleen vuoteen. Pitänee lähteä töihin että saadaan nää meidän fysioterapiat maksettua... 

Kotona ei tapahdu muuta kun tieteellistä kirjoittamista. Miksi ne emakot syö - mistä minä tiedän, kunhan selittelen...

Titolla on tylsää, Ile lähti Kiinaan ja aamut on hitaita, ärtyisiä ja ulos ei pääse heti kellonsoitosta ;) Tito on hieman kevennetyllä lenkillä (eli hihnalenkkiä) ja kipulääkkeellä. Aristusta lonkan taaksetaivutuksessa. Katsotaan miten edetään, soittelin jo neurologille konsultaatiota, mutta hän oli sitä mieltä että hassua että alkaa oirehtia nyt. Voi olla että sinne alkaa kasvaa spondyloosia ja se on nyt sitten sen takia kipeä. 

Hallilla ollaan käyty joka maanantai. Joka ikinen kerta väsyttää ja kehnottaa yhtä paljon eikä jaksais millään mutta kivaa on ollut ja olen tutustunut oikeinkivoihin ihmisiin ja koiriin :) Häiriönsietokyky ja kontakti on selvästi parantuneet, seuraamisen paikka yhä liian edessä, mutta kontakti ja motivaatio parempaa. Paikallaolot on olleet ok vaikka on ollut vaikka mitä häiriötä. Tunnari kosahti täydellisesti tässä yksi kerta, en tiedä miksi, mutta se on nyt vähän niinkuin tauolla että saan purettua sen ahdistuksen. Seisomista ollaan otettu kanssa, sen kanssa yhä pitää jatkaa että saisi nopeammaksi. Ruutua ollaan tehty tokovihkoista napatulla systeemillä, jossa on useampia törppöjä peräkkäin, että koira oppisi menemään aina sinne viimeiselle. Se on mennyt ihan ok, viimeksi vähän tökki.

Plaah, nyt tulee niin latteaa tekstiä että ehkä sitten seuraavan kerran jälkeen hieman spesifisempää. Se on niin että kun kirjottaa kaikki päivät niin ei enää illalla tuu...

 Hups, viime viikon treenit jääneet kirjaamatta. Muistaakseni meni suht hyvin, ehkä joskus näen sen videon niin voidaan tarkistaa 

Tänään saavutettiin tavoitteet hyvin siinä, että mentiin hakemaan tuonne suurimmaksi osaksi häiriötä. Häiriötä siis saatiin taputuksin, toisen koiran tehdessä samaan aikaan ja kiertämällä ihmisiä. Kontaktihommat oikein hyviä, ei suurempia ongelmia.

Tehtiin erilaisia pätkiä seuraamista, hieman edistää mutta muuten ok. Täyskäännöksissä hyviä ja huonompia. Hitaassa liikkeessä helpompaa, avustin myös kädellä. Näitä pitää muistaa treenata!

Seisomiset . Oli tarkoitus tehdä myös juoksusta, mutta meni ihme säädöksi kun makupalat oli liian pieniä heittää ja muutenkin oli ihme sähellystä. Koiran into loppuu kun itse säädän. Teki siis oikein mutta liian hitaita. Jos teen heittämällä niin sitten pälli hankin niitä heitettäviä nakkeja eikä piiikkupiiiikku namppoja. Pöh. Tuli ärsytys.

Metallinoutoa: eka pari maasta nostoa (meni hyvin) ja sitten ihan estenoutona. Ekalla toinen koira oli esteen takana ja eka menikin plörinäksi kun Tito ensin yritti haistella sen perään ja stten jotenkin unohti mitä oli tekemässä... Sen jälkeen kaksi ok toistoa. Eihän sitä kapulaa ole kiva ottaa suuhun, mutta kyllä se lopulta sen ottaa.

Vielä tehtiin Saaran kiertoa. Vähän meinasi ahdistaa kun Saara häiriköi samalla, mutta ihan ok muuten. 

Lopuksi ilmoittautumisia toisen koiran kanssa. Ei ongelmia.

Muuten täällä kotona on ollut kylässä Yrjö ihan kahteen kertaan eli eka minä taudissa tietysti kun Ile oli työreissussa. Oksensin yön ja makasin hirveissä lihaskivuissa ja kuumeessa päivän. Onneksi Tito pääsi ulos kiltin Lauran kanssa. Ja tietty Ile nyt sairastui kun tuli reissusta kotiin vaikka desinfioin joka ikisen tarttumapinnan ja vessan kokonaisuudessaan. Nyt se on sitten saanut köllötellä täällä kotona kun minullakin on vapaapäiviä (lue kotitehtäväpäiviä) ja sitä on sitten hyysätty, haettu limppaa, laitettu DVDtä kun ei jaksa nousta ym. Tasan ei käy onnen lahjat . Tito oli 3 päivää putkeen ilman kunnon lenkkiä ja sitten se tempoikin sillä seurauksella että on takapäästään nyt kipeä... Hyvin se kestää tuommosta normaalia elämää, mutta täyttömäki on liikaa  .

 Sain nähtäväksi viime ma otetut hallivideot. Jäiks! Ohjaus on aivan karseaa säätämistä ja jäykistelyä. Tehdään sitä tätä tuota, vartalo liikkuu ees taas ja kädet heiluu... Huoh. Miten nuo koirat pystyy mitään tekemään kun me ihmiset yritetään aina parhain päin pilata kaikki...

Seuraamisessa on ongelmia: koira on jännittynyt, lipoo huulia. Yrittää kyllä kovasti, mutta itse painostan (aina sivulle ja siinä sitten paineistetaan, hitaat liikkeelle lähdöt, koiran kyttääminen seuraamisen aikana). Nyt tehdään niin, että koska minulla on apuohjaaja niin joku muu vapauttaa naksulla ja minä keskityn olemaan rento, rauhallinen ja kävelemään tasaista vauhtia. 

Muissa liikkeissä se on suhteellisen rento. Itse puhun, mietin ja säädän. Välillä koira istuu kun tatti sivulla ja tuijottaa ja minä vaan säädän jotain. Ja minusta SILLÄ on kontaktiongelmia...

Ruutu oli aivan karseaa säätämistä ohjauksen puolesta, kumpikaan meistä ei oikein tiedä, että mistä kohtaa sinne ruutuun mennään, missä siellä ollaan ja missä asennossa. Lisäksi annan ainakin kerran koiran tulla sieltä pois vastaan vaikka olen yrittänyt saada sitä koko ajan kauemmas itsestäni. 

Noh jotain positiivista: tunnari näytti oikein professionaalilta 

Ja näihin itseruoskinnan tunnelmiin onkin hyvä lopettaa...

 Maanantaina käytiin tutustumassa ekaa kertaa uuteen halliin. Tarkoitus olisi treenailla kerran viikossa nyt ainakin huhtikuun alkuun. Tarvittaessa vielä huhtikuukin. Halli oli oikein kiva, lämmin, yllättävän suuri ja valoisa. Ainoa miinus oli melko liukas lattia. Kehitin hirveät kipeit ennen treenejä, kun melkein kyöhästyin koska joku idiootti oli parkkaaerannut uuden karhean mersutaksinsa parkkipaikalle autoni taakse niin etten päässyt omasta ruudusta pois . Siinä sitten nitkutettiin, kiroiltiin ja lapioitiin lunta. Lopulta pääsin pois ryttäämättä yhdenkään auton peltiä. Tosi teki mieli käydä vähän potkimassa vielä lähtiäisiksi taksia. Pah!

Pitää tehdä hyvä suunnitelma treenejä varten. Nyt meillä meni vähän liikaa aikaa kaikkeen säätämiseen. Treeniseura oli muka kokematonta, mutta veti kyllä ihan mielettömän hienosti . Taidan laittaa seuraavan koiran tottiksen kuntoon ostopalveluna.

Tito oli paikasta hieman häiriintynyt. Ei piippaamista tms epävarmuutta, mutta keskittymisessä oli vähän sanomista. Tehtiin ihan pientä seuraamispätkää suoraan ja henkilöryhmän läpi. Leena naksutteli, mikä oli jättehyvä. Edistää jonkin verran, mutta muuten ok.

Kaukoissa oli hieman vaikeuksia, pylly meinasi eka nousta maasta istumiseen siirryttäessä. Leena huitoi takana. Muuten kaikki menee hyvin, mutta pidemmällä (lue oikealla) etöisyydellä maahanmenossa seisomisesta tekee eteenpäin. Kotona hinkataan tekniikkaa namppa nenän päässä, muualla tehdään eripituisilla matkoilla.

Ruutu pitkästä aikaa (oli nauhat+vieraat törpöt). Kaksi ekaa kävin näyttämässä itse ruudun takaosaa. Koira menee ruutuun, mutta on epävarma ja arpoo vähän mitä pitäisi tehdä. Seisomiskäskyllä menee istumaan... Ennakoi istumista jo tokalla. Toisaalta olen itsekin vähän epävarma että onko se oikeassa kohdassa... Tähän pitää miettiä jotain. Hyvin nopeasti se nappaa epävarmuuksissaan taas sen merkin suuhunsa ja muuntaan koko liikkeen noudoksi...

Tunnaria pitkästä aikaa. Vieraita kapuloita oli iso kasa. Namppaa ennen kasaa ja oma oli noin15cm ennen vieraita. Meni hirveällä vauhdilla mutta rauhoittui syömään, meni oman ohi ja haisteli kasaa (arvatkaa seisahtuiko sydän niinä pitkinä sekunteina kun tyyppi ihan tahallaan nuuskuttaa kun viimeistä päivää), tuli takaisin omaan ja toi sen kivasti. HUH! Jätettiin luonnollisesti siihen . Takana siis yksi kerta jossa kauhoi suuhunsa ihan minkä vaan haistelematta ja sitä ennen n 0,5v tauko... Nyt EI pidä kiirehtiä.

Keskiviikkona otin Titon mukaan kouluun motivoimaan Viikkiin matkaamista, kun koulua oli säälittävät 9-10.30 eikä olisi ihan hirvesti huvittanut liikkua kotoa. Mutta kannatti! Käytiin Karon kanssa ottamassa pientä säätöä Viilarin kentällä, joka oli kyllä ihan tukossa! Kentällä oli siis lunta n puoleen sääreen, joten tein kentän puolella tasan yhden luoksetulon. Toisaalta seuraaminen kentälle oli mielettömän tiivistä kun jouduin menemään niin pikkuaskelia ja koira joutui kahlaamaan .

Ilmoittautumisia Ninjan kanssa. Tito häiriintyi PALJON. Se on tosi epävarma siitä saako se 1 kpl sakemanneja niskaansa, vaikka Ninja käyttäytyi ihan kunnollisesti eikä provosoinut yhtään. Hinkattiin ees taas, välillä toinen menee nokan edestä ja siirtyy toiselle puolelle, välillä taas toinen. Tosi hyvää treeniä ja juuri sitä mitä Tito tarvitsisi... Sille nuo sakemannit on kyllä kun punainen vaate vaikkei niitten kanssa olekaan oikeastaan ikinä sattunut mitään ihmeellistä. Ehkä se on se koko ja epävarmuus vahvojen koirien läsnäolosta. 

Vähän seuraamista naksulla. Hitaassa hyvä, nopeassa edisti. Motivaatio ja kontakti hyvät. Vaikka mentiin tiellä niin lumessa joutui tarpomaan ja tämä haittasi meitä molempia.

Liikkeestä istu. Tuli ekalla palautetta että mitä kyttää vaikka on avustaja . Niimpä, tullut liikaa treenattua yksin. Tokalla meni paremmin (nopeampi) kun en ollut itse kyttääjä (lue hidastelija+epävarma että menikö hyvin). 

Liikkeestä maahan. Ekalla hidas, meni eka istumaan ja vasta siitä. Tein pari varmistusta eli maahan, vapaa, maahan, vapaa ilman liikettä. Sekä kävelystä että juoksusta tämän jälkeen ok. Luoksetulot ok. Tietää se pihkura milloin luoksetulo on "tänne"=suoraan tai "tule"=pysäytettynä...

Lopuksi ammuttiin, eka leikkiessä 2 kpl (ekan kuunteli), sitten yksi paikallaanmakuussa, sitten yksi leikissä. Ei mitään ongelmia. Tulee liian harvoin ammuttua A) vikana ja B) vapaassa liikkeessä eikä aina siinä seuraamisesn yhteydessä...

 Ilmat on olleet vähintäänkin jäätävät. Titoa se ei haittaa pätkääkään vaan se lenkkeilisi helposti parin tunnin lenkkejä. Takkia ei ole edes ajateltu kun yli 20 asteessakaan ei irti ollessa näytä minkäänlaisen jäätymisen merkkejä. Hihnassa reilun tunnin jälkeen saattaa muutaman kerran nostella jalkoja, mutta ei muuta. Välillä haaveilen koirasta, joka haluaisi lyhyen lenkin jälkeen sisälle ja kadehdin naapurin vinttareita, jotka käyvät vaan kääntymässä ovella ja suuntaavat peiton alle lämpimään. Noh, ei auta kun on hankkinut säänkestävän harrastuskoiran niin siinähän etsit kampetta ja toppaat itsesi. Tito on siitä loistava treenauskaveri, että se pystyy hommiin niin kuumalla kuin kylmälläkin. Kuumin suorituksemme on varmaan ollut pari vuotta sitten Lohjan tottiskentällä, puolen päivän aikaan suoritettu kisatottis. Lämpötila kentällä auringossa lähenteli saunan lukemia. Toisaalta pakkanen näillä yli 20 asteilla ei tuota mitään ongelmia edes paikallaan makuussa jne. Karvaahan Titolla on mielestäni juuri sopivasti, ei liikaa että tulisi liian kuuma ja olisi koko ajan kurainen, mutta toisaalta ei liian vähääkään että pärjää pakkasessa. Toista mieltä voi olla rodussamme olevista koirista, joilla alkaa olla karvaa jo ihan mielettömiä määriä. En tykkää. Aussiella pitäisi olla kohtuullinen karva ja sen verran sileä ettei siihen tartu kaikki oksat ja männyn kävyt.

Käytiin kylmien ilmojen takia tekemässä vähän aivohommaa Korso-cityssä. Anoppi lähetti rakkaan avomieheni puvun viikonlopun häitä varten (miten mistään tulis mitään jos naiset ei pyörittäis tätä maailmaa?) ja hain paketin Titon kanssa. Tehtiin eka vähän tottista parkkihallissa. Yleisilmapiiri oli hivenen jännittynyt. Häiriötä oli taas tarpeeksi ja saatiin jopa kommentteja ohikävelijöiltä (hyvähän se on välillä saada palautetta kun treenaa niin paljon yksin ) Mutta siis se perinteinen: ompas se hassun näköinen. Kiitos kiitos.

Pieniä seuraamispätkiä supernopeaa kipitystä ja toooodella hidasta. Tavoitteena saada koira reagoimaan vauhdinmuutoksiin. -> edisti nopeassa ja oli vähän löysä (löysällä siis tarkoitan että pitäisi olla lähempänä minua). Hitaassa taas asento parempi ja tiiviimpi. Reagoi vähän häiriöön.

Askelia sinne tänne ja tuonne : eteen suht ok, vasemmalle ja oikealle rintamasuunta ei pysy mutta sen kai pitäisi olla ok? Sivulletulon kanssa on näissä pakko olla tarkkana että ei jää vinoon. Taakse askeleet on hankalimpia kun koira yrittää tehdä ne istua... Siis pylly pakittaa mutta pomppien...ihan ihme tekniikka. Peruuttamista pitää treenata erillisenä liikkeenä niin että oikeasti peruuttaa seisoen eikä pompi noin. Osaa kyllä peruuttaa edessä mutta ei nähtävästi sivulla. Ongelma kai se pään ylhäällä pito samaan aikaan. 

Metalli: 2 x 2 toistoa -> menee laukalla metallille mutta ravaa takaisin, en saanut yrityksistä huolimatta laukkaamaan. Ottaa määrätietoisesti, mutta pitää vähän höllästi. Treenasin edessä pitämistä oikein urakalla, silittelin, naputtelin kapulaa jne. Huomasin että meinaa pudottaa jos silitän alaleuasta :) Hassu. Ei tiputa kyllä ennen irti käskyä vaikka pitääkin höllästi.

Luoksetuloja ilman pysäytyksiä: eka vähän hitaita, sitten ok. Ruoka suusta. Yritti ensin ennakoida sivulle tuloa mutta loptein aina eteen.

Kaukokäskyjä eri matkoilta: taas nähtävissä että saattaa jäädä nousematta maasta istumaan jos olen oikein kaukana. Tein siis erilaisilta matkoilta, pisimmillään oli varmaan 30m päässä. Takana oleva palkka meinaa hidastaa. Tein niin että takana oli isompi loppupalkka mutta palkkasin parikertaa kädestä viemellä sarjan välissä.

Maahanmenoja (luoksetuloa ajatellen): vapaa maahan vapaa maahan jne. Oikein hyviä ja nopeita. Ei enää niin paljoa vartaloapua. Tein lopuksi yhden luoksetuloon ja se oli oikein mallikas. Ääni voi olla kisoihin vähän liian painava? Tokossa kun tykätään siitä lässytyksestä (ja meillä ei lässytetä...)

Koska Tito oli selkeästi hieman hermostunut niin käytiin hakemassa paketti yhdessä ja muutenkin otettiin vähän kaupunkikävelyä. Ulkona karsea veto päällä, tein pysähtymisiä ja pyysin taakse. Stressaa selvästi tuollaisia tilanteita. Sen siitä saa kun elää täällä kuusen alla eikä mene sosiaalistumaan. Kun hermot on tuota tasoa pitäisi muistaa käydä SÄÄNNÖLLISESTI (ja se ei ole kerran vuodessa) ihmisten ilmoilla. Nyt käveltiin edestakaisin, mentiin liukuovista ja oltiin kärryparkin edessä. Ehkä se vähän rentoutui.

Olin päivällä toksikolgian luennoilla ja tuli taas mietittyä, että mitenkähän paljon koira altistuu kaikille myrkyille tuossa parkkihallitreenissä . Rasvaliukoiset aineet kai voi sujahtaa märkien anturoiden läpi ja toisaalta se nuolee tassujen paskaa varmasti ainakin autossa. Heittelen palkkoja ja se ottaa ne maasta, saa siinä samalla taas paskaa naamaansa.... Ramo ja Leena pelasti meidän nahkan tässä suhteessa ja pyysi meitä mukaan hallirinkiin. Nyt meillä on maanantaisin hallivuoro lämpimässä ja toivottavasti myrkyttömässä hallissa. Kivaa! Siellä on myös agiesteitä joita taidan käyttää hyväksi selän kuntoutuksessa ja otan niillä matalia hyppyjä. Jospa tää motivois niin paljon että sais ne voittajan liikkeet hiottua kisakuntoon. 

 Essi menehtyi sunnuntaina tapaturmaisesti. Se ei ikinä palannut viimeiseltä metsälenkiltään. Vanhuus alkoi jo painaa, loppu oli lähellä mutta tuli kuitenkin niin äkkiä. Hyvissä voimissa sai vanhus siirtyä paremmille lintumaille. Saappaat jalassa, hyvä niin. Aina meillä ei ole oikeutta päättää kaikista asioista.

Essi oli hieno suomenpystykorva: erittäin metsästysviettinen, mutta silti kiva kotikoirakin. Suhteellisen rauhallinen, ei mikään turhan räksyttäjä hermoilija. Siinä oli sopivasti omaa päätä ja kovuutta eikä se ollut turhan pehmeä, kuten suurin osa suomenpystykorvista. Ihmisten ja lasten kanssa se oli superluotettava. Essi oli koira joka siirtyi helposti häkkielämästä ja metsästä Euroopan kaupunkeihin ja hotellielämään. Muistot maailmanvoittajasta jäävät elämään ihan samalla tavalla kuin ne utuiset aamut linnunhaukkukokeissa. Harmi, etten ikinä saanut siitä jälkeläistä. Kovasti yritettiin, mutta olisihan se liian täydellistä ollutkin. 

Hyvää matkaa pikkuinen pikinokka.