Titon liikutus on nyt siinä vaiheessa, että se on uiskennellut vapaasti mahdollisuuksien mukaan ja lenkkeillyt irti metsässä suhteellisen lyhyitä lenkkejä. Liikkeet on hyvät kunhan vauhti ei kiihdy liikaa. Välillä tuntuu että se roiskii menemään hieman huolettomasti mutta kyllä se on yhä pysynyt täysin kivuttomana ja selkälihakset ei jumita. Lihasta on tullut lisää vaikkei mitään hirveän roimaa ollakaan liikuttu. Tassut on pysyneet erinomaisen hyvinä, Tito syö tällä hetkellä "mitävaan" eliminaatiodietin jälkeen ja ruoka-allergian voi siis unohtaa tassuongelmien kohdalla. Tassut on pysyneet hyvinä sillä, että pesin ne ensin Malaseb shampoolla (desinfioiva) kahdesti viikossa ja nyt ylläpitona kerran viikossa. Hyvä näin. Terveysrintamalla siis näyttää hyvältä.

Työnteko on imenyt kiitettävästi virtaa meikäläiseltä eli pitkää päivää on tehty ja koiran kanssa räävitty kasaan mitä on pystytty. Tottis rintamalla ollaan tehty hieman pihamaa tottista ja parit kerrat kentällä. Vanhojen juttujen muistuttelemista suurimmaksi osaksi. Ruutu on osoittautunut Titolle erinomaisen vaikeaksi. Se yrittää kehitellä niinkin yksinkertaisesta liikkeestä jotain aivan todella paljon vaikeampaa. Pia järjestää ASCA kisat elokuussa ja paimennuksen lisäksi on harkinnassa osallistua toko-kokeeseen :) Jenkit on vaan keksineet joitain ihan käsittämättömiä liikkeitä, joista hauskin on se kun koira jätetään seisomaan ja mennään itse muutaman metrin päähän ja tuomari käy käpälöimässä koiraa. Sitä pitänee vähän harjoitella.

Paimenessa ollaa käyty kerran. Tehtiin yksi erinomainen ja melko pitkä rundi lampaita.  Tito kyllä vaan paranee vanhetessaan, se teki erinomaisen hyvin töitä ja oli suhteellisen rauhallinen. Pitäis vaan yrittää muistaa kehua säästeliäämmin ja muistaa että kyllä ohjaajaherkkä koira kokee jo sen kun on itse tyytyväinen kehuksi. Ei aina tarvitse sanoa hyvä. Meillä se suullinen kiitos sekoittaa pakkaa vähän liikaa ja koira tekee usein "yli" eli nappaa tms aiheettomasti kehun jälkeen.

Jäljestämässä ollaan käyty kolme kertaa, joista eka pellolla ja kaksi seuraavaa metsässä. Ollaan tehty keskipitkää, melko tuoretta jälkeä jossa on makupalaylläreitä jäljellä. Tarkoitus olisi saada nokkaa maahan ja itse jäljenajoa tarkemmaksi ja tärkeämmäksi. Eka metsäjälki oli erinomainen ja kaikki kepit nousi ja jäljestys parani vaan eteenpäin mennessä. Toinen taas oli tosi ärsyttävä sillä Tito lähti ilmeisesti harhajäljelle (olisiko ollut joku toinen koira sillä haisteli puun kylkeä, kusi ja potki oikein äijämäisesti) ja sitten minulta meni hermo ja sen jälkeen voikin perinteisesti unohtaa kaiken...

Käytiin katsomassa Kepan hakutreenejä Tuijaa jäljelle odoteltaessa ja voivoi kun olis mielinyt mukaan. En uskalla kuitenkaan ihan vielä treenata hakua. Ehkä sitten heinäkuussa kun ollaan käyty Helillä fyssarikontrollissa ja saatu (toivottavasti) lupa alkaa mennä täysillä. Sillä hakua meillä ei osata mennä kuin täysillä :)

Titon kävi näyttämässä itseään neurologeille pikaisesti ennen fyssarin tapaamista. Kotona alkaa olla jo vähän hankalaa, kun virtaa tuntuu riittävän ja koira on omasta mielestään ihan kunnossa. Kun gabapentiini (keskushermostoon vaikuttava kipulääke) lopetettiin koira on taas oma rasittavan vilkas itsensä ja janoaa tekemistä. Kiukkuilin jo, että jos ikinä haluan koiran rauhallisemmaksi ja kivemmaksi niin nyt tiedän miten se hoidetaan kemiallisesti... Suurimmaksi osaksi lepo ja hallittu liikunta on onnistunut, muutamia hyppyjä lukuunottamatta. Nyt lenkin pituudet ovat olleet max 30 min hihnassa.

Neurologisesta tutkimuksesta sen verran, että kipu on nyt täysin poissa mikä on tietenkin tärkeintä. Takapään liike on yhä hieman vajaa. Liikerata on rajoittunut, mutta tuntuu että koira liikkuu rennommin. Saimme luvan alkaa liikuttaa ja kuntouttaa, kaikki siis näyttää ihan normaalilta leikkauksesta toipumisen kannalta.

Fyssarilla sitten tehtiin myös liikutusta ja painonjakaustestejä. Tito liikkuu ja on paikallaan siirtäen painoa oikealle takajalalle. Ero painon jaossa on tällä hetkellä noin 1-1,5kg. Selkälihakset ovat hieman jumissa, mutta muuten mitään suurempia jumeja ei ole. Saimme kovasti jumppaohjeita ja vesijuoksumatolla olisi hyvä käydä kävelemässä. Katsotaan nyt miten aika ja raha riittävät muuhun kuin omatoimiseen kuntoutukseen. Jatkamme liikunnan lisäämistä hallitusti. Kaikessa tekemisessä olisi laadun nyt oltava vauhtia tärkeämpää. Niimpä, se on kaikenkaikkiaan tämän koiran ongelma...

Suuri persoona, arvovaltainen ja itsetietoinen mummokoira on poissa. Kun ehtii 14,5 vuoden ikään kaikki varaosatkin alkaa olla loppu eikä ole enää kivaa. Silloin on aika lähteä. Viimeinen palloleikki on leikitty ja on aika heittää hyvästit. Mikään ei kestä ikuisesti. 

Nana kulki kanssani nuoruudesta aikuisuuteen ja jakoi elämän ilot ja surut. Se ei ikinä mielistellyt ketään, mutta siihen pystyi luottamaan kuin kallioon. Sillä oli iso sydän ja äärettömät hermot. Se juhli kanssamme iloiset vaput ja toimi rantavahtina juhannusjuhlat. Saunoi poikien kanssa aamuyöhön ja nukahti jalkoihin. Sen kanssa tutustuin koiraharrastukseen ja opin kouluttamisesta paljon. Mutta enemmän kuin ansiokas harrastuskoira se on ollut elämäni ilot ja surut jakava kumppani.

Viimeiset vuodet ollaan oltu jatkoajalla, kukaan ei olisi uskonut että tuollainen iso koira elää näin vanhaksi. Väistämätön on tiedetty tulevaksi.  Jokainen kerta kun on lähdetty Kiteeltä, jossa Nana eli viimeisen vuoden elelyt, on heitetty mahdollisesti viimeiset hyvästit. Silti tämä on joka ikinen kerta yhtä vaikeaa. 

Viimeisen kerran sanon vapaa. Muistot jää.

Nappailin tikit pois leikkaushaavasta. Haava on parantunut ihan täysin ja karvakin alkaa kasvaa takaisin. Ruokaa on jo vähennetty huomattavasti mutta kun elohiiri on pitkään paikallaan niin läskiä alkaa kertyä ja plösähtäminen on väistämätöntä. Kesä meneekin lihaskunnon palautuksessa, luultavasti elopaino lähtee laskemaan helposti kunhan pääsee liikkumaan. Se noissa uroksissa on narttuja helpompaa :)

Titon kanssa on mennyt suhteellisen hyvin kotona. Taitaa olla vähän menossa keskisormen näyttelyä. Sitä ärsyttää kaikkein eniten se ettei pääse yläkertaan. Muutamaan kertaan se on kiivennyt sänkyyn vastalauseena sille että mennään itse yläkertaan. Samoin se hyppäsi sänkyyn aamulla kun ulkona naapuri jäi hoffeineen treenaamaan jotain arkitokoa meidän ikkunan alle (ilmeisesti halus neuvoa vähän, näytti sen verran surkealta). Eilen oli joku ihme vinkurapäivä kun joka ikinen askel sisätiloissakin oli ravia. Ilen sisko miehineen kävi kylässä ja sekös oli koirasta kivaa. Välillä piti jo uhkailla häkillä kun ei meinannut rauhoittua ollenkaan. Häkkiin laito rauhoittaa kummasti. Sanoin jo Ilelle että jos lapsia hankitaan niin sit voidaan laittaa nekin koiran kanssa jäähylle häkkiin :D Vähensin gabapentiinin puoleen kun ei tuo vaikuta enää millään tavalla kipeälle.

Oman selän kanssa kävin naprapaatilla. Hyvin vahvasti kuulemma viittaa välilevyongelmaan. Sain kiellon nosteluun ja kanteluun ja pitää tehdä jumppaa neljästi päivässä. Paranevat kuulemma ihmisillä konservatiivihoidolla hyvin ja tuskin on paha ollenkaan kun on näin hyvin alkanut jo parantua. Josko sitä vielä olis varovaisesti viikon päivät. Katsellaan nyt miten onnistuu. Lauantai meni Jumbossa Tiinan kanssa shoppaillen ja selkä sano et ei-tällaista-enää. Samoin sanoi rahapussi. 

Tito voi nyt oikein loistavasti :) Lisälääkkeitä ei ole enää tarvittu ja koira liikkuu ja voi oikein hyvin. Tänä aamuna se alkoi venytellä ja ulkona joutuu jo vähän jarruttelemaan menoa. Titolla ei ole ollenkaan normaalia askellajia nimeltä käynti vaan aina pitäisi mennä pikkuravia. Se ei oikein ymmärrä miksi ei saisi ravata vaan komentaessani se pysähtyy kuin seinään, katsoo hölmönä ja jatkaa ravia. Nyt mennäänkin ulkona vain pakollinen ja sitten heti sisälle. Pientä tylsistymistä on jo ilmassa, katsotaan miten pärjäillään seuraavat 2,5 vko. Enpä olisi uskonut että se voi noin hyvin näin äkkiä. 

Todella koomista, mutta satutin sitten oman selkä Titoa nostaessani ja olen ollut itsekin selkäpotilas keskiviikosta. Onneksi ei ole ollut mitään pakkoa liikkua ja olen saanut hyvin levättyä. Lihasrelaksanteilla tilanne on nyt aika hyvä ja tänään uskaltaudun jo töihin yöhön. Pitää vaan saada joku nostamaan koira autoon kun se on pakko ottaa mukaan. Yövuoro kun kestää 13h eikä meillä nyt ole ketään kotona hoitamassa koiraa.

Omalle luonteelle tämmöinen 3 päivää ilman ihmiskontakteja ei käy ollenkaan (vaikka olenkin soitellut ja mesetellyt jne). Väänsin eilen yhtä artikkelia, joka olisi saatava valmiiksi mahdollisimman pian. Tieteellinen teksti on minulle todella työlästä. Kirjoittaisin vaikka 100 sivua omasta päästäni mutta sitten kun pitää kirjoittaa vaan lähdetekstistä niin homma tuntuu todella työläältä. Artikkeleita ei löydy ja niissä vaan viitataan sinne ja tänne ja tuonne enkä saa käsiini alkuperäistekstejä. Argh, minusta ei ikinä tulisi tutkijaa. Ja vielä olisi ne syväritkin kirjoittamatta. Huoh, kun tämä työ olisikin vaan niitten elikoiden hoitamista...

Titon lääkitykset menivät uusiksi. Illalla kipu oli tehokkaasti poissa, mutta sydän alkoi lyödä aivan liian hitaasti (40/min, norm koiralla 70-100) ja kipulääkelaastari piti ottaa pois. Aamuyöllä jouduttiin turvautumaan lisäkipulääkitykseen kun laastarin vaikutus loppui. Tämä päivä on mennyt piippaillessa ja kävinkin sairaalalla hakemassa lisää voimakkaampaa lääkettä. Titon on ennenkin tiedetty olevan opioideille herkkä, mutta nyt siis oireet olivat jo annostelun alatasolla niin voimakkaat ettei koiran kroppa kestänyt. Collie rotuisilla koirillahan on MDR1-puutosta, joka on suurimmalle osalle tuttu "ivermektiini-myrkytys". Opioiditkin kuuluvat näihin riskilääkkeisiin. Titoa ei ole testattu, mutta koko eilinen anestesia tehtiin varmuuden varalta matalilla annoksilla ja näköjään jatkossakin on pysyttävä pienissä lääkemäärissä. Sinänsä ikävää, sillä vaikka sivuvaikutukset (sekavuus, alhainen sydänrytmi ja matala verenpaine) voivat tulla jo pienillä määrillä ei kivunpoisto ole välttämättä tarpeeksi hyvä. Toivotaan, että lisäkipulääkitystä tarvittaisiin vain tänään ja huomisesta jo pärjättäisiin vähän turvallisemmilla lääkkeillä. Onneksi tämä operaatio ei ole niitä kaikkein kivuliaimpia. Jos tuo olisi kauhean kivulias oltaisiinkin mahdollisesti ongelmissa lääkevalintoja mietittäessä.

Titolle tehtiin tänään aiemmin päätetty selkäleikkaus. Olin todella hermostunut aamulla, mutta hermostus laski kun koira nukkui erittäin tasaisesti ja hyvin. Uskaltauduin jopa pariin kertaan leikkuriin. Pidemmäksi aikaa en tohtinut jäädä omalla hermostuksellani rasittamaan kirurgeja :)

Mutta siis: anestesia meni oikein hyvin ja tasaisesti, leikkaus meni täysin suunnitelmien mukaan ja välilevyä oli saatu poistettua oikein hyvin. Tito heräsi hyvin rauhallisesti ja kivasti. Istuskeltiin kipuinfuusiossa muutama tunti ja sen jälkeen lähdettiin kotiin kipulääkelaastari kyljessä ja varalääkkeet vielä mukana. Tavallisestihan nuo leikatut jäävät teholle ainakin yhdeksi yöksi, mutta täällä on nyt oma teho ja tehon lääkäri.

Nyt sitten ollaan seuraavat kolme viikkoa täysin hipihiljaa ja paikallaan nappia vedellen. Sen jälkeen aletaan kävelyttää ja jumpata 3 viikon ajan ja siitä seuraavat 3 viikkoa aletaan lisätä liikuntaa.

Itse olen täysin jumissa varmaan suurimmaksi osaksi jännittämisestä, taidetaan tarvita molemmat nyt vähän turrutusta että tästä selvitään ;)

Tito kävi kontrollissa. Tutkimus hyvin samanlainen kuin viimeksi eli liikkeet suht ok laukan rajoittunutta liikerataa lukuunottamatta. Selän palpaatiossa lievä kipu ja selvä kipu selän ojennuksessa. Neurologinen tutkimus normaali. Päädyttiin leikkaukseen yksissä tuumin. Ennusteen pitäisi olla hyvä normaaliin elämään ja käyttöön palaamiselle.

Tito leikataan ensi keskiviikkona. Tämän jälkeen 3 viikkoa täyslepoa ja sitten asteittain liikunnan lisäys ja fysioterapia. Lisäksi akupunktio. Itse leikkaus ei itseäni niinkään jännitä vaan se anestesia! Onneksi sitä hoitaa ihan ehdoton huipputiimi kirurgeja ja anestesialääkäri on paikalla. Lisäksi minun pyynnöstäni saan parhaat hoitajamme. Luotan kyllä tuohon tiimiin todella paljon :) Olen järkännyt itselleni pari päivää vapaata ja tarvittaessa voidaan mennä Titon kanssa tietty takaisin koululle jos jotain sellaista tapahtuu ettei pärjätä kotona. Näillä näkymin se ei jää tehohoitoon leikkauksen jälkeen vaan tulee kotiin.

Kotona pitää tehdä joitain muutoksia eli haen lainaan ison häkin. Portaisiin portit ja oveen lappu ettei saa soittaa ovikelloa. Lisäksi pitää raahata telkku alakertaan. Mietin sohvaakin, mutta ehkä sitä voi sohvan sijaan kyhnöttää sängyssä :)

Mutta keskiviikkona siis kaikki peukut ja varpaat ja koiran ja kissan tassut pystyyn että kaikki menee suunnitelmien mukaan!

Titon selkää ei ole vielä operoitu. Muutamat on jo vointeja kyselleet, mutta ensin siis koetettiin kipulääkkeellä ja levolla ja eipä kummoista muutosta liikkeisiin tullut. Keskushermostovaikutteisesta kipulääkkeestä se EI reipastunut tai piristynyt vaan siitä tuli kertakaikkisen lapanen ja vielä pahempi perässä hiihtäjä, sylissä makoilija ja silmiin tuijottelija. Sinänsä lepojakso oli kyllä helpompi pitää kun koira oli jo valmiiksi niin väsynyt lääkkeistä. Muutenkin olen pitänyt sen nyt ihan tarkoituksella vähillä hommilla josko se tottuisi tähän tylsyyteen eikä vaatisikaan niin paljoa hommaa. Hyvin on mennyt ainakin tähän asti.

Se miten tekemättömyys näkyy meillä on perinteinen vahtiminen ja lenkillä kyttäily. 3 viikkoa lepoa ja sen jälkeen hihnalenkeille: voitte arvata kuinka kivaa oli ensimmäiset ohitukset. Tehtiin kuitenkin parin päivän intensiivikuuri ohituksia ja hieman jumalan kunnioitusta (=akanpelkoa) ja menee taas hyvin. Niin kauan kuin hihna ei kiristy kaikki on hallinnassa. Ja kun hiyhna kiristyy niin silloin hermo kiristyy. Hyvää treeniä....meille kaikille.

Titolla piti olla kontrolli keskiviikkona mutta piti perua kun iski oikein perinteinen lastentauti, kuumeinen oksennustauti. Olen todella huono sietämään kuumetta ja sen taas pystyi toteamaan kun jälkeenpäin ajattelee sitä järjenjuoksua ja juttuja joita kelailee edestakaisin siinä sairasvuoteella. Ensi viikolla on meidän parisuhteen 10v päivät ja siinähän se oli se romanttinen miniloma joka piti pitää ja jota ei kai mihinkään väliin saada puristettua: 24h sängyssä yhdessä. Kyllä tällä taas jaksaa seuraavan vuosikymmenen :D Edellisestä oksennustaudistakin on 8v. Toinen mokoma vaikka sitten seuraavaan....tai enemmän.

Tito kävi pitkällisen mietinnän jälkeen treffaamassa huippuneurologiamme Tarjaa. Jo noin vuoden ajan olen ollut sitä mieltä että takaliikkeet eivät ole optimaaliset. Joulun aikoihin Tito ontuili raskaan rasituksen jälkeen vasenta takajalkaa. Akupunktioell oli sitä mieltä että vasen lonkka prakaa. Se on A:ksi lausuttu enkä oikein uskonut että se olisi voinut huonontua niin paljoa että aiheuttaisi oikeasti oireita.

Neurologisessa tutkimuksessa löydettiin aristus lanneranka-ristiluun liitoksessa. Myös vasemman lonkan taaksetaivutus aiheutti yhä kipua. Neurologisia puutteita ei ollut. Liikkeet olivat suhteellisen normaalit. Laukassa liike oli hieman rajoittunut. Harvoin sitä esitetään eläinsairaalassa laukkaa sisätiloissa. Mutta koulutetun koiran kanssa voi tehdä pk-luoksetuloa mustalla matolla ;) Oikein diplomaattitasolta tuli palautetta että saan olla koirastani ylpeä kun se toimii kuin ajatus. Ja niinhän se toimiikin.

Päätettiin tehdä magneettikuvaus em alueesta. Magneetti siksi, että epämääräisen oireilun takia tarkistettiin myös ileosakraalinivelet (eli ne jotka on ristiluun ja suoliluun, eli yhden lantionluista, välissä). Ja lisäksi otettiin lannerangan ja lonkkien tavallinen röntgen. Titon selkä on kuvattu viimeksi 12/2007 ja terveeksi todettu.

Kuvissa todettiin lievä lumbosakraalistenoosi (lue ristiluusta lähtevän hermojuuren pinnetila) ja hyvin lievä lanne-ristiluiden välisen välilevyn rappeuma ja pullistuma. Hermopinne on kuitenkin oikealla puolella, mikä ei selitä vasemman puolen oireilua. Tavallisissa röntgenkuvissa nähtiin yhä priimat lonkat. Myös selkä näytti näissä kuvissa normaalilta (kuten viimeksikin, tästä taas opimme että röntgen ei kerro kaikkea ennenkuin muutokset ovat suurempia).

Tila on saksanpaimenkoirilla yleinen, aussieissa muutamia diagnosoituja tapauksia. Yleensä sairastuvat koirat ovat keski- tai suurikokoisia, keski-ikäisiä, aktiivisia uroksia (kaikki täsmää). Oireet ovat aluksi kipuoireita, myöhemmin hermostollisia oireita ja pahimmillaan pidätyskyvyttömyyttä.

Titolla on normaali määrä normaalimuotoisia nikamia. Sillä välilevyä rasittavia tekijöitä ovat luultavasti olleet jyrkkäasentoinen lantio ja aktiivinen luonne. Välilevy on rappeutunut ja nivelrako reagoi rasitukseen muodostamalla uudisluuta (eli spondyloosia). Spondyloosi ahtauttaa hermokanavien aukkoja ja aiheuttaa kipuoireita.

Titon tila on tällä hetkellä vakaa eli sillä ei ole akuuttia hätää. Se kuuluu vakavuusluokituksessa ensimmäiseen luokkaan eli sillä on lieviä kipuoireita ilman hermostollisia muutoksia. Ensihoito 2 viikkoa lepoa ja kipulääkettä. Levolla ja kipulääkkeillä tilanne ei tietysti muutu mihinkään suuntaan, vaan välilevy pysyy muuttuneena ja hermo puristuksissa. Oireet voidaan saada hallintaan, mutta pidempiaikainen ennuste harrastusten jatkumiselle täysipainoisina ei ole hyvä. Siksi harkitsemme leikkaushoitoa. Tutkimusten mukaan työkoirista takaisin työtehtäviin palaa 41- 88% (41% tutkimuksessa ei oltu otettu huomioon oireiden vakavuutta leikkaushetkellä, 88% tutkimuksessa oli). Suurimman osan oireet helpottavat, vaikka koirat eivät voisi palata raskaisiin työtehtäviin.

Tällaista siis tällä kertaa. Elellään aikaa eteenpäin, otetaan vähän aikaa nappia naamaan ja mennään sen jälkeen keskustelemaan mahdollisesta leikkauksesta. Mikäli kaikki menisi hyvin, meillä olisi edessä hyvin rauhallinen kevät ja kesä menisi kuntoutuksen ja rauhallisten lajien (peltojälki ja ankkapaimennus) treeneissä. kesän lopulla/syksyllä koiran pitäisi olla kunnossa. Aikataulut siis tulevat muuttumaan "uraetenemisen" kannalta, mutta paluu aktiiviseen elämään kisakentille ei ole ollenkaan mahdoton ajatus.