torstai, 14. lokakuu 2010

Syyskuulumisia

 Blogi on ollut totaalisesti tauolla, samoin kuin treenit. Pitäisi vaihtaa tämän nimi jo kuulumisblogiksi...ja aika laiskaksi sellaiseksi :)

Kesä tuli, muutettiin ja rempattiin, päästiin naimisiin, pentu tuli taloon. Helppoa ei ole ollut pennun kanssa, pariin kertaan siitä jo on melkein tullut rukkaset. Nyt viimein (kohta 5kk) se alkaa haista nartulle Titon mielestä ja Tito on ihan huuli pyöreänä hämmästyksestä. Koko ajan se on ollut sitä mieltä, että Iines on ällöttävä ja erittäin epäilyttävä minimaalisen kokoinen mutta inhottavan jokapaikkaan tunkeva uros joka voisi palata sinne mistä tulikin. Meillä ollaan siis jouduttu turvautumaan 450km välimatkaan (Tito minulla töissä, Iines isännällä kotona), erotteluun koiraporteilla ja nyt viimein kun se löytyi kuonokoppaan, joka on ollut tosi hyvä. Kopan kanssa Tito murisee ja pentu väistää. Ilman koppaa pentu menee suden suuhun (uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja....) ja Tito on hiljaa kunnes puree. 

Iines on osoittautunut paljon kivemmaksi mitä pelkäsin (:D). Se on hyvä hermoinen, ei mitenkään ylivilkas ja osaa rauhoittua. Mikään järjenjättiläinen se ei tunnu olevan ja pikkuiset vastoinkäymiset ei paljoa hetkauta. Tämä on tietty hyvä ajatellen tulevaa mahdollista metsästysuraa mutta huono juttu näissä arjen toimissa. Pikkuisen tällä hetkellä se on arka toisten koirien kanssa, mutta tätä yritetään nyt treenata ettei ongelmia myöhemmin ilmenisi. Ollaan tehty ihan yksittäisiä verijälkiä mutta muuten elämä on tavallista pennun elämää, metsässä liikkumista ja kasvamista. Hampaat tuottaa pikkuisen tällä hetkellä ongelmia. Alaleuka on kasvanut epätahtiin yläleuan kanssa ja on liian kapea. Kovasti jännitetään mahtuuko alakulmurit tulemaan vai tarvitaanko oikomista tai muita toimenpiteitä. Purenta on parantunut koko ajan joten nähtäväksi jää. 

 

perjantai, 21. toukokuu 2010

Kiireinen kevät

 Huh, blogiin pitänee lisätä pikainen merkintä treeneistä. Pikainen siksi, ettei niitä ole oikeastaan ollut. Toisaalta myös siksi ettei treenaamista ole ehtinyt oikeastaan edes suunnitella. Ostettiin Vantaalta paritalo, pitäis valmistua, muuttaa ja mennä naimisiin. Naimisiin menon suunnittelua on nyt (taas) siirretty tämän taloprojektin edeltä. Kaipa sitä kesäkuussakin kerkeää...toivottavasti. Eipähän tule tehtyä mitään liian prameaa ja suureellista ;) Uudessa talossa on menossa remppa, vanhasta pitäisi muuttaa viikko rempan aloituksen jälkeen. Kiirettä pukkaa :D

Käytiin vetäisemässä yksi erinomaisen hyvä hakutreeni tuon ekan jälkeen. 5 ukkoa teemalla "suoraa linjaa taakse - löytö - rullan tuonti - näyttö". Koska haluan treenata sitä rullan tuontia minulle asti, mutta en halua että koira alkaa oikoa rullan haussa, päätettiin kokeilla "esipalkkaa". Tätähän kokeiltiin jo viime syksynä umppareilla, kun halusin parantaa piilon tarkistusta. Nyt siis tehtiin niin, että toisella puolella normaalit maalimiehet ja toisella puolella maalimies antoi yhden namin, jonka jälkeen heittäytyi passiiviseksi. Toimi erinomaisen hyvin. S sanoi, että koira tuli, tarkisti, otti namin, tarkisti ja lähti rullan kanssa. Erinomaista! Toisella puolella ei mitään ongelmaa eli toimi ihan normaalisti. Ja tällä tavalla saatiin nyt sitten toistoja siihen rullan tuontiin. Jatkossa täytyy yhdistellä näitä kolmea (periaatteessa neljää jos täysin palkatonkin lasketaan). Rullantuonnit varmistin kaikki reippaalla "tuo" käskyllä ja ne olikin paljon parempia kuin ekalla kerralla. Lähetykset oli ihan jees, yhdellä ei löytänyt heti ekalla kerralla mutta muilla meni ok. 

Koska reisi oli hieman ärtynyt tuon tokan treenin jälkeen jätettiin seuraavat viikot suosiolla väliin. En halua nyt riskeerata koko kautta kevään treenien takia. Peruin Salon kisan. Lappeenrantaan yritetään kesäkuussa mikäli jalka on kunnossa ja ehdin ottaa parit treenit alle. Tottista on käyty ottamassa pari kertaa mutta sen kanssa pitää ehdottomasti ryhdistäytyä kunhan ollaan muutettu töihin itään. Siellä saa onneksi mennä kentälle ihan millon huvittaa, ainoo vaan että pitää rekrytoida treenikavereita että saa ampujia ja häiriötä. 

keskiviikko, 21. huhtikuu 2010

Ah, hakua <3

 Haku on ihanaa ... Meistä molemmista :). Eilen oli virallinen kauden aloitus. Reisi on parantunut hyvin. Tein vielä ma rankemman lenkin ja taivuttelin ja koplasin jalan läpi ja hyvä oli. Siispä päätin uskaltaa koettaa pientä treeniä extrahyvin lämmitellyllä koiralla. Koira siis mukana polkemassa aluetta ensin flexissä ja sitten irti. Noh, noin 10m flexikävelyn jälkeen sen ponkaisi n. 1,5m korkealle kivelle paikaltaan... Kylläpä silmät paloi muutenkin kun se tajusi tulleensa hakutreeneihin. Jokaisen ukon syliin hypättiin ja naamat lähes nuoltiin (ja tämä EI ole ihan jokapäiväistä tuolla koiralle vaikka maalimiehet nyt tuttuja onkin). 

Oli tarkoitus tehdä treeni, jossa parannettaisiin nyt sitä suoraan ja syvälle menoa eli kaksi kertaa taputukset ja maalimies takana kohdallaan. Ilmaisut suorapalkka - normaali (+hallintaan) - suorapalkka - normaali (+hallintaan). Lopussa extraherkku ruoka.

Ei sitten muistettu ekaa taputusta :D Lahopäät treenaa. No sillä ei ollut kovinkaan suurta merkitystä, koska koira painui suorilta piilolle. Maalimies H vaan vähän ihmetteli kun oli ollutvalmiina taputtamaan mutta sitten pitikin alkaa palkkaamaan. Tokalla taputettiin ja sinne lähti kun ohjus. Oli käynyt avonaisessa piilossa sisällä ottamassa rullan ja tuli hyvin, kunnes päätti yrittää oikoa ja kääntyi luovutukseen jo n. 5m ennen (ylläri-pylläri). Vaadin tulemaan viereen ja siitä sitten raketti tykitti näytölle. Hihnassa roikkuessani ja koiran keuliessa tajusin, että tämä on pahinta mitä voidaan reisille tehdä ja päästin irti. Hallintaan otto oli ok, mutta maalimiehen äheltäessä pikkupiilosta yritti nousta kerran. Korjasin jonka jälkeen pysyi hyvin paikallaan.

Maalimieheltä lähdettäessä havaitsin ihan hienoista konkkausta ja keskilinjalla keskeytin treenin. Odoteltiin maalimiehet pois piiloista ja syöttelivät keskilinjalla nampat. En halua nyt yhtään rasittaa reisiä liikaa. Tuo kun ei osaa tehdä hakua, varsinkiaan näyttöjä, millään tavalla hillitysti vaan aina sata lasissa niin että oravaa pienemmät lentelee). 

Treenattavaa:

- rullantuonti perille asti; pidettävä kiinni treeneissä paikasta, kotona kaikenlaista tuontia ja esineiden hakua esim Ileltä

- suoraan ja syvälle; maalimies kohdalla

- hallintaan ottoja niin että pysyisi maassa maalimiehen noustessa muttei tulisi vastaankaan kun menen piilolle (mitenköhän sen toteuttaisi? -> puolet palkkaa - hallintaan - loppupalkka?)

Nyt katsellaan tilannetta ja treenataan jos treenataan ensi viikolla. Sitten tulee pakollinen 2 vko tauko, koska olen Oulussa. Voipipa siis olla ettei treenata vielä ensi viikolla vaan annetaan reiden olla ja sitten taas paremmin jaloin 3 vko päästä.

Mutta ah, on se vaan niiiiiiiiiin kivaa :)

keskiviikko, 7. huhtikuu 2010

Kevättä ilmassa...ja ärsytys pinnassa

 Koko kevät on treenattu säännöllisesti (vaikka sitä ei harkkapäiväkirjasta uskoisi...), hakuryhmän kanssa ollaan palaveerattu ja kisakalenteria selattu. Suunnitelmat on selkeytyneet ja pieni toivonkipinä SM kisoista sytytetty. Ajatus oli että ehditään tehdä hyvin suunniteltu hakutreenien sarja, viilata tottista ja ampumisia ja ottaa parit kisat ennen kuin SM ilmo päättyy. 

Noh... koska koko koira tuntui kovimpien lumien aikaan hukkuvan hankeen normaalia enemmän ja koska se takapää nyt koko ajan on enemmän ja vähemmän minun silmään heikohko päätin käyttää Titon neurolla vuosikontrollissa. Neurologi katsoi sen läpi maanantaina ja tuli siihen tulokseen, että hänen mielestään se ei ole kipeä, mutta hän haluaa että fyssari katsoo sen läpi. Tämähän kävi meille. Ma iltana käytiin normaalia kovempi lenkki ja tiistaina sitten takaisin. Tehtiin juoksumatto, jossa tuli esille se pienen pieni epätasapaino, jonka itse näen (kiitos vaan tarkkojen silmien, välillä ne tuo ihan tarpeeksi tuskaa ja toivois silmälappuja). Vasen takajalka siis heikompi. Ennen selkäleikkausta vasen siis oli myös se oireileva. Sitten sen taivutteli läpi ortopedi. Ei suurempaa vikaa. Hän epäili lonkan alueen lihasongelmaa. Siispä fyssarin käsiteltäväksi. Fyssarin kanssa väänneltiin ja käänneltiin kunnes hä sattui ottamaan käsittelyyn issias alueen ja naps! Sieltä se tuli. Ei onneksi hammas koska koppa oli päässä mutta kipeetä teki kuitenkin. Kotihoito-ohjeiksi siis kevennetty liikunta ja jumppaus 2x pvä. Oireettomana liikunnan lisäys.  3-0 tultiin siihen tulokseen (neurologi, ortopedi, fyssari) että ei ole ongelmaa selässä. Omistaja oli erittäin huojentunut ja aurinko paistoi Viikin yllä.

2 viikkoa siis jumppaa joka on erittäin helppoa koska kun käyt lattialle hajareisin niin koira tulee itse oikein päin kyljelleen ja laittaa pään valmiiksi maahan. Että eikun jumppaamaan. Jumatsuka kun kaikki potilaat olis tuollaisia. Aluksi etureisissä selkeä rutina jumpatessa, joka kuitenkin loppui muutaman päivän jälkeen ja jumpat alkoi muutenkin helpottua.

Pääsiäinen tuli, sikahienot kelit ja tietty koiralla hihna ja valjaat kotona ja ollaan Kiteellä. No baanashan se järvellä vaikka siirtymiset tehtiin kaikki moottorikelkalla (tuon vois myydä heti vaikka Lappiin niin hienosti se istuu kelkan kyydissä). Samoin yksi metsälenkki tehtiin, jonka aikana tuli aika monta kertaa käskettyä koiraa rauhoittumaan. Keskiviikko aamuna oltiin lähdössä kotia kohti ja Ile rapsutteli kovemmalla kädellä kyljellään makaavaan koiraa (kuten niillä aina tapana on). Koira älähti OIKEAN takajalan lonkan loitonnuksesta.

Mentiin sitten fyssarille kontrolliin koska aika oli jo edellisellä kerralla varattu. Sanoin aamusta (en itse ollut lähtötohinoissa enempää tutkinut eikä se ontunut). Ja diagnoosina oikean etureiden revähdys. Voihan pääsiäismunasku! Vasen, jumpattu takajalka oli oikein hyvä ja issias kipu pois mutta nyt sitten 2 pvä täyslepo, kylmäys ja kipulääkitys tähän toiseen kinttuun. Tasan 2 v sitten se on reväyttänyt saman jalan saman alueen eli mitä luultavimmin vanha vamma.

Niin se vaan on että urheilija ei taida tervettä päivää nähdä ja tällä hetkellä ottaa päähän kun pientä oravaa. Katotaan miten pitkä ongelma tästä saadaan. Parhaimmillaan ollaan taas iskussa 2vko päästä, pahimmillaan ei pariin kuukauteen - puoleen vuoteen. Pitänee lähteä töihin että saadaan nää meidän fysioterapiat maksettua... 

keskiviikko, 10. maaliskuu 2010

tottiksia ja tylsyyttä

Kotona ei tapahdu muuta kun tieteellistä kirjoittamista. Miksi ne emakot syö - mistä minä tiedän, kunhan selittelen...

Titolla on tylsää, Ile lähti Kiinaan ja aamut on hitaita, ärtyisiä ja ulos ei pääse heti kellonsoitosta ;) Tito on hieman kevennetyllä lenkillä (eli hihnalenkkiä) ja kipulääkkeellä. Aristusta lonkan taaksetaivutuksessa. Katsotaan miten edetään, soittelin jo neurologille konsultaatiota, mutta hän oli sitä mieltä että hassua että alkaa oirehtia nyt. Voi olla että sinne alkaa kasvaa spondyloosia ja se on nyt sitten sen takia kipeä. 

Hallilla ollaan käyty joka maanantai. Joka ikinen kerta väsyttää ja kehnottaa yhtä paljon eikä jaksais millään mutta kivaa on ollut ja olen tutustunut oikeinkivoihin ihmisiin ja koiriin :) Häiriönsietokyky ja kontakti on selvästi parantuneet, seuraamisen paikka yhä liian edessä, mutta kontakti ja motivaatio parempaa. Paikallaolot on olleet ok vaikka on ollut vaikka mitä häiriötä. Tunnari kosahti täydellisesti tässä yksi kerta, en tiedä miksi, mutta se on nyt vähän niinkuin tauolla että saan purettua sen ahdistuksen. Seisomista ollaan otettu kanssa, sen kanssa yhä pitää jatkaa että saisi nopeammaksi. Ruutua ollaan tehty tokovihkoista napatulla systeemillä, jossa on useampia törppöjä peräkkäin, että koira oppisi menemään aina sinne viimeiselle. Se on mennyt ihan ok, viimeksi vähän tökki.

Plaah, nyt tulee niin latteaa tekstiä että ehkä sitten seuraavan kerran jälkeen hieman spesifisempää. Se on niin että kun kirjottaa kaikki päivät niin ei enää illalla tuu...