Kotona ei tapahdu muuta kun tieteellistä kirjoittamista. Miksi ne emakot syö - mistä minä tiedän, kunhan selittelen...

Titolla on tylsää, Ile lähti Kiinaan ja aamut on hitaita, ärtyisiä ja ulos ei pääse heti kellonsoitosta ;) Tito on hieman kevennetyllä lenkillä (eli hihnalenkkiä) ja kipulääkkeellä. Aristusta lonkan taaksetaivutuksessa. Katsotaan miten edetään, soittelin jo neurologille konsultaatiota, mutta hän oli sitä mieltä että hassua että alkaa oirehtia nyt. Voi olla että sinne alkaa kasvaa spondyloosia ja se on nyt sitten sen takia kipeä. 

Hallilla ollaan käyty joka maanantai. Joka ikinen kerta väsyttää ja kehnottaa yhtä paljon eikä jaksais millään mutta kivaa on ollut ja olen tutustunut oikeinkivoihin ihmisiin ja koiriin :) Häiriönsietokyky ja kontakti on selvästi parantuneet, seuraamisen paikka yhä liian edessä, mutta kontakti ja motivaatio parempaa. Paikallaolot on olleet ok vaikka on ollut vaikka mitä häiriötä. Tunnari kosahti täydellisesti tässä yksi kerta, en tiedä miksi, mutta se on nyt vähän niinkuin tauolla että saan purettua sen ahdistuksen. Seisomista ollaan otettu kanssa, sen kanssa yhä pitää jatkaa että saisi nopeammaksi. Ruutua ollaan tehty tokovihkoista napatulla systeemillä, jossa on useampia törppöjä peräkkäin, että koira oppisi menemään aina sinne viimeiselle. Se on mennyt ihan ok, viimeksi vähän tökki.

Plaah, nyt tulee niin latteaa tekstiä että ehkä sitten seuraavan kerran jälkeen hieman spesifisempää. Se on niin että kun kirjottaa kaikki päivät niin ei enää illalla tuu...

 Hups, viime viikon treenit jääneet kirjaamatta. Muistaakseni meni suht hyvin, ehkä joskus näen sen videon niin voidaan tarkistaa 

Tänään saavutettiin tavoitteet hyvin siinä, että mentiin hakemaan tuonne suurimmaksi osaksi häiriötä. Häiriötä siis saatiin taputuksin, toisen koiran tehdessä samaan aikaan ja kiertämällä ihmisiä. Kontaktihommat oikein hyviä, ei suurempia ongelmia.

Tehtiin erilaisia pätkiä seuraamista, hieman edistää mutta muuten ok. Täyskäännöksissä hyviä ja huonompia. Hitaassa liikkeessä helpompaa, avustin myös kädellä. Näitä pitää muistaa treenata!

Seisomiset . Oli tarkoitus tehdä myös juoksusta, mutta meni ihme säädöksi kun makupalat oli liian pieniä heittää ja muutenkin oli ihme sähellystä. Koiran into loppuu kun itse säädän. Teki siis oikein mutta liian hitaita. Jos teen heittämällä niin sitten pälli hankin niitä heitettäviä nakkeja eikä piiikkupiiiikku namppoja. Pöh. Tuli ärsytys.

Metallinoutoa: eka pari maasta nostoa (meni hyvin) ja sitten ihan estenoutona. Ekalla toinen koira oli esteen takana ja eka menikin plörinäksi kun Tito ensin yritti haistella sen perään ja stten jotenkin unohti mitä oli tekemässä... Sen jälkeen kaksi ok toistoa. Eihän sitä kapulaa ole kiva ottaa suuhun, mutta kyllä se lopulta sen ottaa.

Vielä tehtiin Saaran kiertoa. Vähän meinasi ahdistaa kun Saara häiriköi samalla, mutta ihan ok muuten. 

Lopuksi ilmoittautumisia toisen koiran kanssa. Ei ongelmia.

Muuten täällä kotona on ollut kylässä Yrjö ihan kahteen kertaan eli eka minä taudissa tietysti kun Ile oli työreissussa. Oksensin yön ja makasin hirveissä lihaskivuissa ja kuumeessa päivän. Onneksi Tito pääsi ulos kiltin Lauran kanssa. Ja tietty Ile nyt sairastui kun tuli reissusta kotiin vaikka desinfioin joka ikisen tarttumapinnan ja vessan kokonaisuudessaan. Nyt se on sitten saanut köllötellä täällä kotona kun minullakin on vapaapäiviä (lue kotitehtäväpäiviä) ja sitä on sitten hyysätty, haettu limppaa, laitettu DVDtä kun ei jaksa nousta ym. Tasan ei käy onnen lahjat . Tito oli 3 päivää putkeen ilman kunnon lenkkiä ja sitten se tempoikin sillä seurauksella että on takapäästään nyt kipeä... Hyvin se kestää tuommosta normaalia elämää, mutta täyttömäki on liikaa  .

 Sain nähtäväksi viime ma otetut hallivideot. Jäiks! Ohjaus on aivan karseaa säätämistä ja jäykistelyä. Tehdään sitä tätä tuota, vartalo liikkuu ees taas ja kädet heiluu... Huoh. Miten nuo koirat pystyy mitään tekemään kun me ihmiset yritetään aina parhain päin pilata kaikki...

Seuraamisessa on ongelmia: koira on jännittynyt, lipoo huulia. Yrittää kyllä kovasti, mutta itse painostan (aina sivulle ja siinä sitten paineistetaan, hitaat liikkeelle lähdöt, koiran kyttääminen seuraamisen aikana). Nyt tehdään niin, että koska minulla on apuohjaaja niin joku muu vapauttaa naksulla ja minä keskityn olemaan rento, rauhallinen ja kävelemään tasaista vauhtia. 

Muissa liikkeissä se on suhteellisen rento. Itse puhun, mietin ja säädän. Välillä koira istuu kun tatti sivulla ja tuijottaa ja minä vaan säädän jotain. Ja minusta SILLÄ on kontaktiongelmia...

Ruutu oli aivan karseaa säätämistä ohjauksen puolesta, kumpikaan meistä ei oikein tiedä, että mistä kohtaa sinne ruutuun mennään, missä siellä ollaan ja missä asennossa. Lisäksi annan ainakin kerran koiran tulla sieltä pois vastaan vaikka olen yrittänyt saada sitä koko ajan kauemmas itsestäni. 

Noh jotain positiivista: tunnari näytti oikein professionaalilta 

Ja näihin itseruoskinnan tunnelmiin onkin hyvä lopettaa...

 Maanantaina käytiin tutustumassa ekaa kertaa uuteen halliin. Tarkoitus olisi treenailla kerran viikossa nyt ainakin huhtikuun alkuun. Tarvittaessa vielä huhtikuukin. Halli oli oikein kiva, lämmin, yllättävän suuri ja valoisa. Ainoa miinus oli melko liukas lattia. Kehitin hirveät kipeit ennen treenejä, kun melkein kyöhästyin koska joku idiootti oli parkkaaerannut uuden karhean mersutaksinsa parkkipaikalle autoni taakse niin etten päässyt omasta ruudusta pois . Siinä sitten nitkutettiin, kiroiltiin ja lapioitiin lunta. Lopulta pääsin pois ryttäämättä yhdenkään auton peltiä. Tosi teki mieli käydä vähän potkimassa vielä lähtiäisiksi taksia. Pah!

Pitää tehdä hyvä suunnitelma treenejä varten. Nyt meillä meni vähän liikaa aikaa kaikkeen säätämiseen. Treeniseura oli muka kokematonta, mutta veti kyllä ihan mielettömän hienosti . Taidan laittaa seuraavan koiran tottiksen kuntoon ostopalveluna.

Tito oli paikasta hieman häiriintynyt. Ei piippaamista tms epävarmuutta, mutta keskittymisessä oli vähän sanomista. Tehtiin ihan pientä seuraamispätkää suoraan ja henkilöryhmän läpi. Leena naksutteli, mikä oli jättehyvä. Edistää jonkin verran, mutta muuten ok.

Kaukoissa oli hieman vaikeuksia, pylly meinasi eka nousta maasta istumiseen siirryttäessä. Leena huitoi takana. Muuten kaikki menee hyvin, mutta pidemmällä (lue oikealla) etöisyydellä maahanmenossa seisomisesta tekee eteenpäin. Kotona hinkataan tekniikkaa namppa nenän päässä, muualla tehdään eripituisilla matkoilla.

Ruutu pitkästä aikaa (oli nauhat+vieraat törpöt). Kaksi ekaa kävin näyttämässä itse ruudun takaosaa. Koira menee ruutuun, mutta on epävarma ja arpoo vähän mitä pitäisi tehdä. Seisomiskäskyllä menee istumaan... Ennakoi istumista jo tokalla. Toisaalta olen itsekin vähän epävarma että onko se oikeassa kohdassa... Tähän pitää miettiä jotain. Hyvin nopeasti se nappaa epävarmuuksissaan taas sen merkin suuhunsa ja muuntaan koko liikkeen noudoksi...

Tunnaria pitkästä aikaa. Vieraita kapuloita oli iso kasa. Namppaa ennen kasaa ja oma oli noin15cm ennen vieraita. Meni hirveällä vauhdilla mutta rauhoittui syömään, meni oman ohi ja haisteli kasaa (arvatkaa seisahtuiko sydän niinä pitkinä sekunteina kun tyyppi ihan tahallaan nuuskuttaa kun viimeistä päivää), tuli takaisin omaan ja toi sen kivasti. HUH! Jätettiin luonnollisesti siihen . Takana siis yksi kerta jossa kauhoi suuhunsa ihan minkä vaan haistelematta ja sitä ennen n 0,5v tauko... Nyt EI pidä kiirehtiä.

Keskiviikkona otin Titon mukaan kouluun motivoimaan Viikkiin matkaamista, kun koulua oli säälittävät 9-10.30 eikä olisi ihan hirvesti huvittanut liikkua kotoa. Mutta kannatti! Käytiin Karon kanssa ottamassa pientä säätöä Viilarin kentällä, joka oli kyllä ihan tukossa! Kentällä oli siis lunta n puoleen sääreen, joten tein kentän puolella tasan yhden luoksetulon. Toisaalta seuraaminen kentälle oli mielettömän tiivistä kun jouduin menemään niin pikkuaskelia ja koira joutui kahlaamaan .

Ilmoittautumisia Ninjan kanssa. Tito häiriintyi PALJON. Se on tosi epävarma siitä saako se 1 kpl sakemanneja niskaansa, vaikka Ninja käyttäytyi ihan kunnollisesti eikä provosoinut yhtään. Hinkattiin ees taas, välillä toinen menee nokan edestä ja siirtyy toiselle puolelle, välillä taas toinen. Tosi hyvää treeniä ja juuri sitä mitä Tito tarvitsisi... Sille nuo sakemannit on kyllä kun punainen vaate vaikkei niitten kanssa olekaan oikeastaan ikinä sattunut mitään ihmeellistä. Ehkä se on se koko ja epävarmuus vahvojen koirien läsnäolosta. 

Vähän seuraamista naksulla. Hitaassa hyvä, nopeassa edisti. Motivaatio ja kontakti hyvät. Vaikka mentiin tiellä niin lumessa joutui tarpomaan ja tämä haittasi meitä molempia.

Liikkeestä istu. Tuli ekalla palautetta että mitä kyttää vaikka on avustaja . Niimpä, tullut liikaa treenattua yksin. Tokalla meni paremmin (nopeampi) kun en ollut itse kyttääjä (lue hidastelija+epävarma että menikö hyvin). 

Liikkeestä maahan. Ekalla hidas, meni eka istumaan ja vasta siitä. Tein pari varmistusta eli maahan, vapaa, maahan, vapaa ilman liikettä. Sekä kävelystä että juoksusta tämän jälkeen ok. Luoksetulot ok. Tietää se pihkura milloin luoksetulo on "tänne"=suoraan tai "tule"=pysäytettynä...

Lopuksi ammuttiin, eka leikkiessä 2 kpl (ekan kuunteli), sitten yksi paikallaanmakuussa, sitten yksi leikissä. Ei mitään ongelmia. Tulee liian harvoin ammuttua A) vikana ja B) vapaassa liikkeessä eikä aina siinä seuraamisesn yhteydessä...

 Ilmat on olleet vähintäänkin jäätävät. Titoa se ei haittaa pätkääkään vaan se lenkkeilisi helposti parin tunnin lenkkejä. Takkia ei ole edes ajateltu kun yli 20 asteessakaan ei irti ollessa näytä minkäänlaisen jäätymisen merkkejä. Hihnassa reilun tunnin jälkeen saattaa muutaman kerran nostella jalkoja, mutta ei muuta. Välillä haaveilen koirasta, joka haluaisi lyhyen lenkin jälkeen sisälle ja kadehdin naapurin vinttareita, jotka käyvät vaan kääntymässä ovella ja suuntaavat peiton alle lämpimään. Noh, ei auta kun on hankkinut säänkestävän harrastuskoiran niin siinähän etsit kampetta ja toppaat itsesi. Tito on siitä loistava treenauskaveri, että se pystyy hommiin niin kuumalla kuin kylmälläkin. Kuumin suorituksemme on varmaan ollut pari vuotta sitten Lohjan tottiskentällä, puolen päivän aikaan suoritettu kisatottis. Lämpötila kentällä auringossa lähenteli saunan lukemia. Toisaalta pakkanen näillä yli 20 asteilla ei tuota mitään ongelmia edes paikallaan makuussa jne. Karvaahan Titolla on mielestäni juuri sopivasti, ei liikaa että tulisi liian kuuma ja olisi koko ajan kurainen, mutta toisaalta ei liian vähääkään että pärjää pakkasessa. Toista mieltä voi olla rodussamme olevista koirista, joilla alkaa olla karvaa jo ihan mielettömiä määriä. En tykkää. Aussiella pitäisi olla kohtuullinen karva ja sen verran sileä ettei siihen tartu kaikki oksat ja männyn kävyt.

Käytiin kylmien ilmojen takia tekemässä vähän aivohommaa Korso-cityssä. Anoppi lähetti rakkaan avomieheni puvun viikonlopun häitä varten (miten mistään tulis mitään jos naiset ei pyörittäis tätä maailmaa?) ja hain paketin Titon kanssa. Tehtiin eka vähän tottista parkkihallissa. Yleisilmapiiri oli hivenen jännittynyt. Häiriötä oli taas tarpeeksi ja saatiin jopa kommentteja ohikävelijöiltä (hyvähän se on välillä saada palautetta kun treenaa niin paljon yksin ) Mutta siis se perinteinen: ompas se hassun näköinen. Kiitos kiitos.

Pieniä seuraamispätkiä supernopeaa kipitystä ja toooodella hidasta. Tavoitteena saada koira reagoimaan vauhdinmuutoksiin. -> edisti nopeassa ja oli vähän löysä (löysällä siis tarkoitan että pitäisi olla lähempänä minua). Hitaassa taas asento parempi ja tiiviimpi. Reagoi vähän häiriöön.

Askelia sinne tänne ja tuonne : eteen suht ok, vasemmalle ja oikealle rintamasuunta ei pysy mutta sen kai pitäisi olla ok? Sivulletulon kanssa on näissä pakko olla tarkkana että ei jää vinoon. Taakse askeleet on hankalimpia kun koira yrittää tehdä ne istua... Siis pylly pakittaa mutta pomppien...ihan ihme tekniikka. Peruuttamista pitää treenata erillisenä liikkeenä niin että oikeasti peruuttaa seisoen eikä pompi noin. Osaa kyllä peruuttaa edessä mutta ei nähtävästi sivulla. Ongelma kai se pään ylhäällä pito samaan aikaan. 

Metalli: 2 x 2 toistoa -> menee laukalla metallille mutta ravaa takaisin, en saanut yrityksistä huolimatta laukkaamaan. Ottaa määrätietoisesti, mutta pitää vähän höllästi. Treenasin edessä pitämistä oikein urakalla, silittelin, naputtelin kapulaa jne. Huomasin että meinaa pudottaa jos silitän alaleuasta :) Hassu. Ei tiputa kyllä ennen irti käskyä vaikka pitääkin höllästi.

Luoksetuloja ilman pysäytyksiä: eka vähän hitaita, sitten ok. Ruoka suusta. Yritti ensin ennakoida sivulle tuloa mutta loptein aina eteen.

Kaukokäskyjä eri matkoilta: taas nähtävissä että saattaa jäädä nousematta maasta istumaan jos olen oikein kaukana. Tein siis erilaisilta matkoilta, pisimmillään oli varmaan 30m päässä. Takana oleva palkka meinaa hidastaa. Tein niin että takana oli isompi loppupalkka mutta palkkasin parikertaa kädestä viemellä sarjan välissä.

Maahanmenoja (luoksetuloa ajatellen): vapaa maahan vapaa maahan jne. Oikein hyviä ja nopeita. Ei enää niin paljoa vartaloapua. Tein lopuksi yhden luoksetuloon ja se oli oikein mallikas. Ääni voi olla kisoihin vähän liian painava? Tokossa kun tykätään siitä lässytyksestä (ja meillä ei lässytetä...)

Koska Tito oli selkeästi hieman hermostunut niin käytiin hakemassa paketti yhdessä ja muutenkin otettiin vähän kaupunkikävelyä. Ulkona karsea veto päällä, tein pysähtymisiä ja pyysin taakse. Stressaa selvästi tuollaisia tilanteita. Sen siitä saa kun elää täällä kuusen alla eikä mene sosiaalistumaan. Kun hermot on tuota tasoa pitäisi muistaa käydä SÄÄNNÖLLISESTI (ja se ei ole kerran vuodessa) ihmisten ilmoilla. Nyt käveltiin edestakaisin, mentiin liukuovista ja oltiin kärryparkin edessä. Ehkä se vähän rentoutui.

Olin päivällä toksikolgian luennoilla ja tuli taas mietittyä, että mitenkähän paljon koira altistuu kaikille myrkyille tuossa parkkihallitreenissä . Rasvaliukoiset aineet kai voi sujahtaa märkien anturoiden läpi ja toisaalta se nuolee tassujen paskaa varmasti ainakin autossa. Heittelen palkkoja ja se ottaa ne maasta, saa siinä samalla taas paskaa naamaansa.... Ramo ja Leena pelasti meidän nahkan tässä suhteessa ja pyysi meitä mukaan hallirinkiin. Nyt meillä on maanantaisin hallivuoro lämpimässä ja toivottavasti myrkyttömässä hallissa. Kivaa! Siellä on myös agiesteitä joita taidan käyttää hyväksi selän kuntoutuksessa ja otan niillä matalia hyppyjä. Jospa tää motivois niin paljon että sais ne voittajan liikkeet hiottua kisakuntoon. 

 Essi menehtyi sunnuntaina tapaturmaisesti. Se ei ikinä palannut viimeiseltä metsälenkiltään. Vanhuus alkoi jo painaa, loppu oli lähellä mutta tuli kuitenkin niin äkkiä. Hyvissä voimissa sai vanhus siirtyä paremmille lintumaille. Saappaat jalassa, hyvä niin. Aina meillä ei ole oikeutta päättää kaikista asioista.

Essi oli hieno suomenpystykorva: erittäin metsästysviettinen, mutta silti kiva kotikoirakin. Suhteellisen rauhallinen, ei mikään turhan räksyttäjä hermoilija. Siinä oli sopivasti omaa päätä ja kovuutta eikä se ollut turhan pehmeä, kuten suurin osa suomenpystykorvista. Ihmisten ja lasten kanssa se oli superluotettava. Essi oli koira joka siirtyi helposti häkkielämästä ja metsästä Euroopan kaupunkeihin ja hotellielämään. Muistot maailmanvoittajasta jäävät elämään ihan samalla tavalla kuin ne utuiset aamut linnunhaukkukokeissa. Harmi, etten ikinä saanut siitä jälkeläistä. Kovasti yritettiin, mutta olisihan se liian täydellistä ollutkin. 

Hyvää matkaa pikkuinen pikinokka.

 Tottelevaisuutta on tehty parit kerrat parkkihallissa ja Viilarissa. 

Parkkihalli:

lyhyet seuraamispätkät ok, pitkät liikkeet -> motivaatio laskee nopeasti. Yritän päästä tekemään reippaita treenejä missä saisi riekuttaa seuraamispätkän jälkeen (ei onnistu hallissa...). Ei aina seuraamista ekana (paha tapani). Joskus ei vaikka tarvii ottaa seuraamista ollenkaan!

Luoksetulosta maahan -> voimakkaalla vartaloavulla aika hyviä, paljon kiinni omasta äänestä

Seisomisia -> jotenkin vaikeaa päästä irti omasta vartaloavusta! Heittämällä (luoksetulosta) ok ja nopeita suurin osa. Matkaa pitää kasvattaa!

Metallinouto: ok, aina ekoilla vähän ällö mutta tekee silti, vaatii vaan säännöllisen totutuksen että ottaa viivyttelemättä suuhun

Viilari:

ampumiset: ammuin 2 ekaa kun oli vielä autossa ja sitten pari kertaa niin että makasi nampan takana ja piti olla paikalla ja pari vielä niin että söi. Auton reaktio? Ei ainakaan haukkunut. Maassa ollessa terhistäytyi kuuntelemaan, mutta ei muuta. Syödessä nosti päätä ja jatkoi syömistä. Leikki ampumisen jälkeen ok.

Häiriö: kentällä sattui olemaan maliuros hommissa. Tito ei hermostunut oikeastaan ollenkaan, jossain puolessa välissä treeniä vähän tuijotteli kun vire alkoi laskea. Pitäis saada tehtyä ehkä ilmoittautumisia ym missä toisen koiran saa "iholle"

Seuraamisia: hyviä, hihnassa aina vaan parempi kun irti. Reagoi hyvin jos tarvii korjata

Kaukokäskyt: loistavaa! Seisomisesta istumaan teki toistuvasti nätisti taaksepäin :) Seisomisesta maahan virhe. Tein ekstrapitkällä matkalla.

Eteenmeno: eka oli oikein hyvä, mutta kun menin palkkaamaan ennakoi ja nousi. Siksi piti tehdä korjaus jolle e sitten lähtenytkään hyvin ja sen korjaus jolla juoksi aika paljon pidemmälle (kentän takareunaan) vaikka olin huutanut. Pitää muistaa tehdä välillä myös niitä että käskee aikaisemmin maahan, ettei vaan olisi taas päätellyt että eteenmeno on aina kentän reunaan ja kiihdyttää vaan vauhtia kun huudan että pääsee sinne varmasti mahdollisimman nopeasti...paimenkoirat...

 Joulu meni työnteon parissa Kiteellä. Ile oli perheensä kanssa Ranualla. Oikein leppoisaa päivystystä ja suurimmaksi osaksi nautapainoitteista mikä ei ole ollenkaan paha asia vaan on yleensä suoraan verrannollinen rennon mielialan kanssa . Titon kanssa oli  lieviä ongelmia taas, sitä riivaa liian viisan koiran dilemma. Ensin pakkasi ja lähti Ile ja sitten minä vielä lähdin ja tulin ja lähdin ja tulin. Sillä on jonkin asteinen eroahdistus, tyypillinen paimenkoira haluaisi että oma lauma on koossa. Se huolestuu kovasti kaikesta pakkaamisesta ja hääräämisestä. Nyt se on kehittänyt ilmeisesti idean siitä milloin olen lähdössä takaisin töihin enkä ole jäämässä kotiin. Vissiin se katsoo, että vaihdanko vaatteet ja menenkö suihkuun rauhassa vai ryntäänkö haisevissa vaatteissa vessaan ja jääkaapille. Jos olen jatkamassa töitä se mököttää ja jäykistelee ja jos olen jäämässä kotiin se on rentona ja haluaa olla kainalossa. Huoh, vähän vähemmän herneitä olisi välillä ihan jees.

Uusivuosi meni rauhallisissa merkeissä, me oltiin Punkaharjulla ja Tito jäi Kiteelle. Oli vähän reagoinut paukkuihin haukahtelemalla ja ihmettelemällä, mutta ei ollut pelokas. Vanhempani olivat lähteneet paukuttelemaan naapuriin muutaman kilometrin päähän, joten koirilla oli ollut suhteellisen rauhallista ja tylsää. Kessu ei tykkää paukuista yhtään kuten ei ukkosestakaan. Herkkis. Essi nyt ei enää kuule yhtään mitään eikä sitä rautahermoa muutenkaan kovin moni asia hetkauta.

Palattiin kotiin lauantaina ja nyt on aloitettu sitten lopputyön kirjoitus. Kevääksi on ohjelmassa muutamia kursseja ja vielä vähän tavallisia luentoja. Töihin en aio mennä ennenkuin lopputyö alkaa olla valmis. En ole ikinä nauttinut tieteellisestä kirjoittamisesta. Tekstiä tulisi kyllä omasta päästä, mutta kun ne omat ajatukset pitäisi sivuttaa ja pysytellä tiukasti todistetussa faktassa, plääh ei käy meikäläiselle ollenkaan! Olen yrittänyt nousta reippaasti samaan aikaan isännän kanssa ja alkaa harrastaa aamulenkkejä. Minä, joka tarvitsen unta mieluusti 10h yössä ja olen aina ihmetellyt aamulla lenkkeileviä ihmisiä . Juoksemaan en ole sentään ruvennut vaan ihan kävellen on menty. Klo 6.30-7.30 on yllättävän rauhallista ja vähän porukkaa liikkeellä. Toisina aamuina on helpompaa ja toisina vaikeampaa. Mutta kyllä tällä hommalla saa muutaman tunnin enemmän aikaa päivään. 

Mutta treeneistä: ollaan oltu aika vähällä treenillä, mutta käytiin sentään parkkihallitreenaamassa tiistaina. Kotona ollaan tehty lähinnä tekniikkaa eli sivulletuloja, eteentuloja ja kaukoja namipalkka nenun edessä (lähinnä maahan menoa). Kauppa oli uskomattoman täynnä porukkaa joten treenistä tuli lähinnän autojen lomassa pujottelua ja ihmisten väsitelemistä. Kauppamme parkkihalli on siitä loistava treenipaikka, että siellä on autopesu, josta lähtee mojovat äänet. Nytkin treeni oli hyvä häiriötreeni kaikkine ihmisineen, ajelevine autoineen ja pesureineen. Aluksi koiralla oli lieviä keskittymisvaikeuksia ja kontaktia piti korjailla. Kontaktiharjoituksia: liikkeelle lähtöjä ja käännöksiä. Tehtiin myös kivoja kaukoja ja luoksetulosta maahanmenoa takapalkalla. Eka on aina huonompi, mutta sitten koira tajuaa mitä ollaan tekemässä. Vauhtia pitää saada vähän nopeammaksi, mutta nyt ensin tehdään vaan tekniikkaa. Tunnari pitäisi kaivaa komerosta, hrrrr....

 Käytiin tekemässä vikat treenit ja kisapalauttajaiset, jotka olivat samalla kauden lopettajaiset. Nyt on tarkoitus pitää pieni talvitauko maaston osalta, mutta jatkaa tottistreenejä. Tosin tottistreenitkin laitan kirajaimellisesti jäihin joulun ajaksi, ulkona on tällä hetkellä -17C. Tito saa lisäksi akusarjan selkään ja jumittuneeseen etupäähänsä. 

Oltiin Vantaalla alueella, jolla en vielä ikinä ollut ollutkaan. Heti aluksi glögiteltiin Lican hienon tuloksen kunniaksi ja kerrattiin kisoja. Onnea vielä kerran matkalla kohti käyttövalionarvoa! 

Mutta siis ne treenit: tarkoitus tehdä treeni, jossa ei tule teknisiä virheitä ja saan korjattua kisan maalimiehelle hallinnasta karkaamiset. Otettiin siis treenit, jossa molemmissa etukulmissa taputusavulla maalimies. Ekalla tietty sitte HIEMAN haasteita, kun piilo oli polun varressa ja eikö siihen polulle sattunut juuri joku pappa jonkun pikkuräksyn kanssa, joka onneksi oli hihnassa mutta rähjäsi kyllä hyvin sankarimaisesti. Pappa oli jäänyt tuijottamaan tuimasti maalimiestä ihan piilon viereen ja koira oli antanut palaa täydeltä laidalta. Tito tietysti oli juuri etsimässä. Onneksi antoi pikkukoiran olla eikä purrut siltä päätä poikki (se oli itsellä ensimmäinen reaktio itä tuollaisille voisi tehdä, anteeksi vaan ...). Käskin takaisin ja lähetin uudestaan. Oli vaan ilmesesti sen verran kierroksilla kohtauksesta, ettei löytänyt. Takaisin, rauhoitus, kolmas lähetys ja löytö. Vaadin rullan viereen asti. Matka liinan perässä oli karmaiseva ja liukas, liu'uin välillä kuin luistimilla, hui. Otin koiran hallintaan ja pari kertaa piti käskyttää kun koira meinas karata maalimiehen luo. Tehtiin piilolla siis maalimies nousee, ja laskee, ja nousee. 

Tokalle mm samanlainen homma, löytö ekalla, hyvä rullantuonti kun vaadin loppuun asti, näytölle sai juosta omiaan kallonhalkaisun uhalla. Hyvä lopetus siis.

Parit esineruudut takana. Niitä vaikeita, huoh. Mutta ei niistäs en enempää, mietittävä vähän suunnitelmaa....

 Ympäristöterveys ja ympäristön tila ja ilmastonmuutos ja terveydensuojelu ja jätevesi...ei oikein tenttiin lukeminen nappaa, joten jospa hieman pohdintaa. Koira on nyt kisoista asti istunut illat sohvan edessä ja tuijottanut tiukasti silmiin metrin päässä läähättäen. Se on saanut toimintaa normaalia enemmän ja janoaa lisää. Voi plääh ja flunssaa, joka on vellonut kisoista asti.

Mutta niihin kisoihin,

Hyvinkäällä oli kylmää kuin jäätyneessä helvetissä ja hytinää ei auttanut hillitön maasto-osuuden jännitys. Nostin TAAS suoritusnumeron yksi. Tästä alkaa tulla traditio...ei ollut yhtään hauskaa. Olisi kivointa suorittaa jossain puolivälissä. Eka ilmoittauduttiin parkkipaikalla ja käsittelin koiraa taas ihan väärin. Pitäisi vaan muistaa, että antaa sen mennä vapaalla hihnalla tarkastukseen. Nyt kiireessä nappasin sen vähän liian määrätietoisesti käsiini ja sehän oli sitä mieltä että tuomari aikoo suunnilleen nahkoa sen kun mikrosirulaite koski sen kaulaa. Ei hyvä alku, mutta onneksi ei näyttänyt jäävän mitään hampaankoloon.

HAKU

Hakuosuus siis ensimmäisenä. Ehdin lämmittää koiran hyvin ja se oli oikein innokas ja reipas. Olin ennakkoon päättänyt ohjata aika löysin rantein eli en natsita koirasta mehuja heti alkuradasta, koska en ollut varma miten hyvin koiran kunto kestää tiheää pistottamista. Päätin jopa kokeilla parit yliheitot, koska ne on onnistuneet treeneissä hyvin. Maasto oli miellyttävä kolmosen maastoksi eli oikea puoli korkeaa mäntyä loivana, nousevana rinteenä. Aika harvaa ja näkyvyys hyvä. Ilmeisesti myös hajut valui alas tehokkaasti (tai siis se tieto ettei niitä ollut...). Vasen puoli oli sitten tiheämpää ja pienipuisempaa, kuusta pääasiassa tasaisena maastona. Maalimiehet oli asetettu noin 100 metriin (takana, umppari, puinen laatikko), 200 metriin (lähipiilo, 15m keskilinjalta, maalimies kuopassa) ja 300 metriin (takana, peitetyssä kevythäkissä). Koska kaikki maalimiehet oli vasemmalla puolella radan haasteeksi nousi tehdä myös oikealle puolelle asiallisia, hyviä pistoja. Koira teki aluksi oikealle pari hyvää ja laajaa pistoa ja sen jälkeen se olikin ainakin omasta mielestään melko varma ettei siellä ole ketään ja pistoista tuli lyhyitä. Koko suorituksen ongelma oli liian lyhyet ja eteenpäin kaartavat pistot. Näistä on näköjään tullut meille ikävä tapa. Treeneissähän  se kutsutaan pois ja lähetetään uudestaan jolloin se korjaa yleensä hyvin. Näin tapahtui myös kisoissa, mutta se ei poista sitä faktaa että koira tekee väärin ensin. Ei ole nättiä että ensin tehdään väärin, sitten huudetaan takaisin, sitten tehdään oikein. Ei nättiä eikä koiraa säästävää. Pitänee kehitellä korjaukseksi vähän muunlaisia treenejä kuin takaisinkutsu ja uusi lähetys. Eli maalimiehiä kohdalla, norjalaista sekametsää, ylisyviä maastoja ja ääniapuja (haamut vois olla parempia mutta ei niitä meille). Vasemmalle puolelle pistot oli parempia. Yliheitot ei ihan onnistuneet . Pistojen huonoudesta voi ehkä syyttää myös jossain määrin niitä löysiä ranteita... kun antaa pikkusormen niin siellä se jo menee koko ranne... Ekassa rullatuonnissa tuli aviohäriö kun piti sanoa "irti" ja sanoin "tuo"! Koira vähän katsoi että mitähäh? Rullan saisi tuoda minun makuun vielä lähemmäs, mutta ei saatu tästä pyyhkeitä, joten eipä nuo tuomarit niin välitä kunhan lähelle tulee. Siitäkään ei silti lipsuta treeneissä. Näytöt nyt oli perustitoa eli loistavia. En juossut kauhean kovaa kun omaa henkeä oli ahdistanut flunssan takia jo viikonpäivät. Tuomari ilmoitti ennen suorituksia että koirien tulee ottaa maalimiehiin kontaktia. Tämän takia annoin koiran olla vähän vallaton ja se saattoi jopa vähän niinkuin karata maalimiesten luo . Tito on aina niin korrekti ettei se nyt minua huoleta ikinä. Mutta joo, hallintaa pitää silti harjoitella jatkossakin. Toki olisin sen saanut reippaammilla käskyillä talttumaan kyllä. Kovasti se yritti tinkiä palkkaa sitä saamatta. Mutta jatkoi kuitenkin hommia. Kysyin maalimiehiltä miten lähelle piiloja tuli rullaa hakemaan ja ihan oikein oli käynyt nuuhkuttamassa ja ollut muutenkin asiallinen. Kaikenkaikkiaan radasta jäi hyvä fiilis ja koira olisi halunnut jatkaa hommia ja oli innokas ja hyväntuulinen. 

Treenattavaa:

- PISTOT! Tarpeeksi syviä ja suoria (äänet, mm edessä, norjalainen, ylisyvät pistot)

- rullantuontia ei saa unohtaa (tuo käskyt, kaikenlainen tuominen kaikella, vaatiminen)

- maalimies käytös, ei saa karata... tätä ei meillä kuitenkaan voi liikaa trenata ettei koira ala ennakoida. Pieni ruotuun palautus olis ok.

ESINEET

Esineruutu oli rinteessä ja maasto sitä Titolle epämukavinta oli pohjalla risukasaa jonka yli piti koko ajan hyppiä. Olen huomannut että se menee nykyään huonoiten tuollaisessa maastossa, varmaan se ei ole saanut tarpeeksi hyvää treenausta ikävillä pohjilla ja se ehkä yhä välttää hyppimistä luonnostaan. Koira teki koko ajan hommia ja toi hyvin kaksi ekaa esinettä (takanurkasta ja etuesineen edestä). Mutta sitten kolmas ei noussutkaan ihan helpolla ja koira alkoi tympääntyä. Se halusi jopa laajentaa ruutua pois tallatulta alueelta, koska oli muka niin varma ettei esine ole siellä. Olisi pitänyt vaan pommittaa sinne missä se ei ollut kunnolla vielä käynyt, koska siellähän se vika oli. Annoin kuitenkin koiran tehdä vapaammin töitä. Pöh, tylsää... Esinetreenejä meillä tarvitaan kahdenlaisia: motivoivia koska motivaatio ei ole maailman paras eikä esineet Tion mielestä maailman ihanin asia. Toisaalta taidetaan tarvita vaikeita treenjä. Toisaalta useita esineitä (ylimäärin) mutta ennenkaikkea vaikka yhden esineen etsimistä vaikka 4 kertaiselta alueelta. Kisoissa olis paras nousta ne kaikki kolme. Esineissä tippuu suorituksen vaativuuteen nähden ikävän paljon pisteitä 

TOTTIS

Tottikseen lähdettiin suhteellisen iloisin mielin kun laskeskelin että 86 pistettä on ihan mahdollinen. Linjakaan ei ollut tiukin. Mutta toisin kävi. Otin koiran autosta niin hyvissä ajoin kuin se nyt ekana suorittajana oli mahdollista ja tein sen kanssa kaikkea kivaa kentän ulkopuolella. Ja hyvin meni, koira oli innokas. Mutta! Kun lähdimme kentälle koira hermostui tosi kovasti. Se piippasi ja hermostui toisesta koirakosta (myös erittäin innokas mali uros) liikaa. Yritin olla itse rauhallinen ja rento, mutta koira tuntui räjähtävän vieressäni. Tottis meni aivan todella huonosti eli koira piippasi, jopa haukahteli, edisti, oli löysä ja henkilöryhmässä se ei istunut kunnolla alas. Itse sähellyin niinpaljon, etten tajunnut käyttää aikaa koiran rauhoittamiseen vaan jatkoin vaan menemään melko suoraa jääviin.

Liikkestä istumisessa koira jäi ensin seisomaan (mitäs sitä onkaan hinkattu), sitten se käveli perääni pari askelta ja oli mennyt maahan. Täydellisen epävarma siis mitä siltä oli pyydetty . Liikkeestä maahan se jäi istumaan .Luoksetulosta eteenpäin kaikki ok. Tunne kun kääntyy ympäri ja tajuaa että sinne se ykköstulos meni ei ole kiva. Sitten tapahtui jotain ja koira rentoutui. Ehkä se teki oikein ja tajusi sen, ehkä se onnistui ja tajusi että minä rentouduin, ehkä muistin kiittää sitä tarpeeksi, ehkä se sai suurimman ahdistuksen purettua? Mutta siis koira rentoutui ja alkoi tehdä hommia omalla tasollaan ja taso nousi puutteellisesta erittäin hyvään. Seisominen olisi voinut olla nopeampi, luoksetulo erinomainen.

Tasamaan noudon kapula oli juuri sellainen inhottava, jossa on ohut ja leveä tarttumisosa ja iiiisot mollukat päissä. Se on tuollaiselle pikkusuulle paha ottaa suuhun niin että kapula on tasapainossa. Onneksi ei tippunut, koira selvästi mietti vähän miten se tarttuu kapulaan. Hyvä laukka molempiin suuntiin ja asennot suorat. Estehypyssä pieni kosketus takaisin tultaessa muttei muuta huomautettavaa. A-noudossa pyöräytti muutaman kerran kapulaa suussaan edessä ollessani. Muuten ok. Kiipeämiset oli hyviä ja sistejä. Huomattavasti vähemmän traumaattisia ohjaajalle kuin treeneissä .

Eteenmenossa lähti hienosti eteen ja maahankäskyn jälkeen juoksi vielä eteenpäin vähän aikaa. Jäi kuitenkin kyynärpäät vähän ylös. En anatnut oistakäskyä kun ajattelin että painuu alas mutta nousikin ylös (taas epävarmuutta) kun lähdin kävelemään kohti.

Paikallaanolossa oli tarkkaavainen ja skarppi olematta minusta kuitenkaan liian hermostunut. Paukut katsahti, muttei muuten reagoinut. Ei huomauttamista.

Palautteen kuuntelu oli karsea ja koira taas hermostui kovasti. Mietin, että johtuuko hermostus malista vai tuojotettavana olemisesta vai mistä? Jonkun verran varmasti minun jännityksestä ja ampumisista. Liian kauan ollaan oltu lintukodossa oli treenattu kaksin tai kivoissa ja rentouttavissa naisporukoissa tutuilla kentillä. 

Treenattavaa:

- häiriötä!! Vieraita kenttiä, vieraita (ahdistavia mielellään) pareja, tuijottamista, taputtamista, ampumisia. Kisamaisia harkkoja.

- pitäisi löytää keinoja millä rentouttaa ja rauhoittaa koira hankalassa tilanteessa. Yksi näistä on että menen kyykkyyn ja annan koiran "nöyhtätä minussa", kisoissa tämä ei vaan onnistu. Muut keinot? haukuttelu, pitkät silitykset? Joku hiton loitsu loitsemihe olis tuohon kiva saada!

- se ikuinen seuraaminen! Kun sen sais johonkin kuosiin ettei kaikki keljutus ja ahdistus alkas siitä. Se on todellakin meidän heikoin lenkki...